"No niin, ja vanhan herra Buckin veli? Aina sirosti puettu, ja viisi naimatonta tytärtä! He antavat noutaa itselleen keittoa kansankeittiöstä, sen minä tiedän varmaan."
"Kansankeittiöt ovat juuri herra Buckin perustamia", selitti Diederich. "Ja vapaaksipäästettyjen vankien huolto ja mitä kaikkea muuta vielä kuuluukaan hänelle. Minä tahtoisin tietää, milloin hänellä on oikein aikaa ajatella omia liikeasioitaan."
"Minua ei ihmetyttäisi", sanoi rouva Hessling, "jos niitä nyt ei enää paljon olisikaan. Vaikka minä kunnioitankin suuresti vanhaa herra Buckia, sillä häntä pidetään kuitenkin niin suuressa arvossa."
Diederich nauroi katkerasti. "Miksi oikeastaan? Meidät on kasvatettu kunnioittamaan herra Buckia: Netzigin suurmies! Kuolemaantuomittu vuonna neljäkymmentäkahdeksan!"
"Mutta sehän on historiallisesti ansiokasta, sanoi sinun isäsi aina."
"Ansiokasta?" huudahti Diederich. "Kunpa minä vain tiedän, että jokin on hallitusta vastaan, niin minusta hän saa silloin pysyä loitolla. Pitäisikö sitten maankavalluksen olla ansiokasta?"
Ja hän heittäytyi hämmästyneiden naisten kuullen politiikkaan. Nuo vanhat demokraatit, jotka yhä vielä johtivat hallitusta, olivat juuri Netzigin häpeä! Löyhiä, epäisänmaallisia, riidoissa hallituksen kanssa! Oikeata ajanhengen pilkkaa! Koska vanha maakunnanoikeusneuvos Kühlemann, kuuluisan Eugen Richterin ystävä, istui valtiopäivillä, niin täällä pysähtyi liike, eikä kukaan saanut rahaa. Luonnollisestikaan niin vapaamieliselle pesälle eivät sivuradat eivätkä sotilaat merkinneet mitään. Ei lisäjunia, ei liikennettä! Herrat maistraatin jäsenet, aina saman parin perheen jäseniä, ne tiedettiin, ne jakoivat keskenään kaikki hankinnat ja muille ihmisille ei jäänyt mitään. Gausenfeldin paperitehdas hankki kaikki, mitä kaupunki tarvitsi, sillä kuuluihan sen omistaja, Klüsing, myöskin vanhan Buckin joukkioon!
Magda tiesi vielä jotakin. "Äskettäin peruutettiin asianharrastajain seppelnäyttely sen johdosta, että herra Buckin tytär, rouva Lauer, oli kipeä. Se on kuitenkin popismia (paavilaisuutta)."
"Nepotismiksi sitä sanotaan", huomautti Diederich ankarasti. Hän pyöristi silmiään. "Ja vielä lisäksi herra Lauer on sosialisti. Mutta olkoon herra Buck varuillaan! Me tulemme pitämään häntä silmällä!"
Rouva Hessling kohotti rukoilevasti kätensä. "Rakas poikani, kun sinä nyt käyt kaupungilla vieraisilla, niin lupaa minulle, että menet myöskin herra Buckia katsomaan. Hän on nyt kerta kaikkiaan niin vaikutusvaltainen."