"Kokous, jonka muodostivat kansallismieliset miehet —"
"Kansallismieliset, huk, ja kristilliset", lisäsi pastori Zillich.
"Mutta tahtovatko sitten herrat todellakin?" kysyi Nothgroschen, hiljaa rukoillen. "Minä luulin, että se oli pila."
Silloin Diederich suuttui.
"Me emme tee pilaa kaikkeinpyhimmistä asioista! Pitääkö minun osoittaa se Teille, epäonnistunut ylioppilaskokelas, oikein kouriintuntuvasti?"
Kun Nothgroschenin kädet vakuuttivat täydellistä antautumista, niin
Diederich rauhoittui heti ja sanoi: "Kippis!" Sen vastineeksi majuri
huusi, aivan kuin olisi halennut: "Me olemme ne herrat, joihin Hänen
Majesteettinsa saa luottaa!" Jadassohn pyysi hiljaisuutta ja luki.
"Netzigin Ratskelleriin kokoontunut kansallis- ja kristillismielisten miesten kokous ilmaisee Teidän Majesteetillenne yksimielisen, haltioituneen uskollisuuden osoituksensa Teidän Majesteettinne kohottavan, ilmestysuskon tunnustamisen johdosta. Me vakuutamme syvimmän kammomme kaikkea kumousta vastaan ja näemme tänään täällä Netzigissä sattuneessa, vahtisotilaan teossa, ilahduttavan todistuksen siitä, että Teidän Majesteettinne yhtä hyvin kuin Hammurabi ja keisari Wilhelm Suuri on Jumalan ase." Taputettiin käsiä ja Jadassohn hymyili hyvillään.
"Allekirjoitukset!" huusi majuri. "Tai onkos jollakin herroista vielä jotakin huomautettavana?" Nothgroschen ryki. "Vain yksi ainoa sana, mitä vaatimattomin."
"Minä tahtoisin päästä siitä vapaaksi", sanoi Diederich. Toimittaja oli juonut itselleen rohkeutta, hän keinutteli itseään istuimellaan ja hihitti ilman syytä.
"Minä en tahdo sanoa ollenkaan mitään vahtisotilasta vastaan, hyvät herrat. Minä olen pikemminkin aina ajatellut, että sotamiesten virkaan kuuluu juuri ampuminen."