Enempää, kuin nuot paperille kirjoitetut muutamat sanat, ei tarvittu masentamaan häntä koko hänen hirmuisuudessansakin. Hän puki itsensä thürinkiläiseksi arentimieheksi sanoi Sternbald'ille, että eräs sangen tärkeä toimitus vaati häntä lähtemään Wittenberg'iin, jätti hänelle muutamien luotettavampain miesten läsnä ollessa sen joukon päällikkyyden, joka jäi Lützen'iin, ja lähti matkalle Wittenberg'iin päin, vakuuttaen kolmen päivän kuluttua ehtivänsä takaisin, jolla ajalla ei mitään hyökkäystä ollut pelättävänä.
Vieraalla nimellä majoittui Kohlhas erääsen majataloon, ja niinpian hiin yö oli tullut, lähti hän vaippaansa kietoutuneena Lutheruksen luokse tämän asuntoon. Lutherus, joka istui kirjoitus-pöydässänsä kirjojen ja paperien keskellä ja näki tämän merkillisen miehen aukaisevan oven ja sisälle päästyänsä lykkäävän salvan eteen, kysyi hänellä, ken hän oli ja mitä hän tahtoi. Tuskin oli mies, joka kunnioituksella piti hattua kädessään, aralla tunteella siitä pelästyksestä, minkä hänen sanansa vaikuttaisivat, vastannut, että hän oli Mikaeli Kohlhas, hevoskauppias, ennenkuin Lutherus huusi:
— Mene pois minun luotani!
Hän lisäsi sitten kirjoituspöydästänsä nousten ja lähestyessään kellon vedintä:
— Sinun henkesi on rutto ja sinun läsnä-olosi kadotus!
Paikaltansa liikahtamatta veti Kohlhas pistolin taskustansa ja sanoi:
— Korkeasti kunnioitettava herra, jos te koskettekaan kellon vetimeen, ojentaa tämä pistoli minut hengetönnä teidän jalkainne eteen; istukaa ja kuulkaa minua; paremmassa turvassa ette ole niiden enkelien seurassa, joiden kiitoslauluja te kirjoitatte, kuin minun luonani.
— Mitä sinä tahdot? kysyi Lutherus, istuen tuolillensa.
— Kumota sen teidän ajatuksenne minusta, että minä muka olisin perin jumalaton mies. Avonaisessa kirjeessänne olette sanoneet minulle, että minun esivaltani ei tiedä minun asiastani mitään. Hyvä, hankkikaa sitten minulle suojeluskirje, niin minä matkustan Dresden'iin ja esittelen asian esivallalle.
— Onneton, hirmuinen mies! sanoi Lutherus, samalla kertaa hämmästyneenä ja rauhoittuneena Kohlhas'in sanoista, kuka antoi sinulle oikeuden hyökätä junkkeri von Tronkan kimppuun omavaltaista tuomiotasi täyttääksesi, — kun et häntä hänen linnassaan käsiisi saanut, miekalla ja tulella rangaista koko sitä yhteiskuntaa, joka häntä suojelee?