Lain-asia nieli vähitellen vouraajan kaikki varat ja lopetettua oli se maksanut niin paljon, että Sabina parka lapsineen ja henkeänsä potevane appineen olivat melkein paljaina ja köyhinä; hänen täytyi jättää arentinsa ja ottaa asuinpaikaksensa huono mökki. Maksaaksensa jokapäiväiset tarpeensa ei ollut hänellä muita neuvoja, kuin päivätyön tekeminen ja kerjääminen.
Nyt julistettiin tuomio; se määräsi Leonardolle kuuden-vuotisen kaleri-rangaistuksen. Kun isä parka kuuli tämän tuomion, pani hän kätensä ristiin ja sanoi: "Herra Jumala, armahda!" Sitten pani hän silmänsä ijäksi kiinni.
Juuri kun Leonardoa piti vietämän Marseillen kaupunkiin, vietiin hänen ohitsensa ruumista, jota saattoivat ainoastaan kantajat, pappi ja messupojat.
"Ketä siinä haudataan?" kysyi Leonardo.
"Vanhaa Leonardoa," vastasivat kantajat, jotka eivät tunteneet vankia.
Silloin loi Leonardo hirviällä surulla silmänsä taivaaseen. Mutta kohta täyttivät kyyneleet hänen silmänsä; hän kätki kasvot käsiinsä ja kulki alla-päin niin edellensä.
IV.
Neljä vuotta jälkeen tuli matknstavainen pappi Marseilleen. Oli noin keski-ikäinen mies; halpa veljeyskunnan puku peitti hänen laihan ruumiinsa, ja kalveat, kuopallansa olevat poskensa ilmaisi joko kuoleman alottaneen hävitystyönsä, tahi väsymättömän elämän sortaneen hänen voimiansa, kun ei suonut itselleen tarpeellista lepoa ja virkistystä. Katsellessa papin silmiä, joissa loisti lempeys, rakkaus, sääliväisyys ja hyvän-tahtoisuus, havaitsikin jälkeisemmän olevan oikean syyn hänen riutuneesen muotoonsa. Oli niinkuin lähetetty ottamaan onnettomain ja murheellisten ristin omille hartioillensa, ja saattamaan lohdutusta, iloa ja rauhaa kurjuuden majoihin.
Niin pian kuin pappi tuli kaupunkiin, lähti hän heti satamaan ja kyseli niitä laivoja, joissa kaleri-orjat olivat.
"Onko lupaa," kysyi hän yhdeltä päällysmieheltä, "käydä vanki-poloisten luona?"