ELSA ON HYVÄSSÄ HUUDOSSA
Mutta koska kylän nuorukaiset kohtasivat Elsaa, joka kukoisti niin kuin ruusu, ei kukaan tehnyt ristinmerkkiä, mutta kukin tervehti häntä ystävällisesti, toivoin hyvää päivää, ja vielä hänen ohitse mentyänsä, pysähtyi moni katsomaan hänen peräänsä. Sillä Elsa oli kaunis vaimo, ja näytti päivä päivältä tulevan kauniimmaksi, niin että Kultalan tytötkin sitä kummastelivat. Eikä hän kuitenkaan ollut kalliimmissa eli koreammissa vaatteissa kuin muutkaan emännät. Mutta joka häntä näki sunnuntaina eli arkipäivänä, aamulla eli illalla, aina se oli niin kuin vieraisiin menevä. Hän teki työnsä päivänpaisteessa, pellolla eli kryytimassa; kävi navetassa, syötti ja korjasi karjansa; vei kaupunkiin myytäväksi munia ja muita kaluja — ja aina hän oli yhtä puhdas ja siviä, ei yhtään likapilkkaa näkynyt hänen vaatteissaan.
»Kohtama uskon tuonki taitavan velhoa!» sanoi Karhulan emäntä pistäin nuuskua sieraimiinsa ja hialla pyhkien nenäänsä.
»Niin kyllä!» sanoivat kaikki nuoret miehet. »Sepä vaan taitaa. Jos ei Elsa jo olisi naitu, saattaisi hän saada meiltä kaikilta sydämmen ruumiistamme, niin kaunis se on.»
Ja kylän isännät usein pitivät vaimojansa pahoin, haukkuivat ja pieksivät heitä, soimaten, etteivät olleet pysyneet niin kauniina kuin kouluttajan emäntä. Vaimot silloin parkuivat, vannoivat ja kiroilivat, ja pitkillä kynsillään piirsivät naarmuja miestensä kasvoihin.
Kaksi tyttöä, jotka olivat Elsan ystäviä ja joiden kohta piti häitä pitää, tulivat Elsan tykö ja sanoivat: »Nyt sinä jo olet ollut yli vuoden naituna, ja olet kaunis kuin neitsy. Ja kaikki miehet sinua ihmettelevät, ja vaimoin täytyy sinua kadehtia. Elsa kulta, sano meille, kuinka sinä teet. Sillä, tiedäthän sen, että tavallisesti tyttö saatuansa miehen tulee rumaksi ja ilkiäksi, ja rakkaus lakahtuu. Mutta niin ei ole sinun kanssasi.»
Elsa vastasi: »Minä tahdon sen teille selittää. Siihen on yksinänsä vaimoin syy. Niin kauvan kuin ovat naimattomina ja tahtovat kelvata nuorille miehille ja heiltä ihastuttaa, kokevat he itsiänsä kaunistaa ja koristaa, ja kaiken rahan minkä ansaitsevat, panevat he pukuunsa. Silloin he ovat siviät ja sievät, heidän kasvonsa loistaa kuin aurinko, ja heidän hiuksensa ovat korjuussa ja palmikoitut. Mutta kerran saatuansa miehen, eivät he enään ole milläänkään korjuusta ja puhtaudesta. Koko aamukauden he ovat selittämättömillä hiuksilla, joissa vielä on höyheniä eli olkia yövuoteesta; unhottavat itsiänsä pestä, ja luulevat sen vasta sopivan emännälle, että hän on likainen, sillä siitä muka nähdään hänen ryhtyneen töihin. Nyt pitää säästettämän: mies tarvitsee rahaa, eikä sitä enään saa panna, niin kuin tyttönä ollessa, vaatteisiin ja koristuksiin. Hamet tulee vanhaksi, likaiseksi ja kuluneeksi; sitä laitattaa maksaa paljon rahaa, sillä useimmat eivät huoli eli viiti sitä itse tehdä, ja varsin monta on, jotka ei ole ollenkaan oppineetkaan itse laittamaan eli tekemään vaatteitansa. Näin he harjauvat ryysyisissä ja likaisissa vaatteissa olemaan, ja sellainen saastaisuus ja huolimattomuus itsestänsä tekee vaimon miehensä silmissä rumaksi ja tympiäksi; niin rakkaus ja sovinto menee karkuun, ja rauhattomuus tulee taloon.»
Tytöt sanoivat: »Kyllä se niin on, Elsa; oikeenpa sinä puhut.»
Vielä puhui Elsa: »Tultuani Toivosen vaimoksi, minä heti ajattelin sitä, kuinka hänellen aina kelpaisin ja olisin mieliksi, sillä minä rakastin häntä. Ja minä päätin itsekseni, vielä enemmin pitää huolta itsestäni, kuin ennen, enkä koskaan tulla hänen silmäinsä eteen muutoin kuin puhtaana ja siviänä, ilman yhtään lian merkkiä. Sentähden minä tarkkaan katsoin vaatteitani; sentähden täytyy navetassani, köökissäni ja aitassani olla puhdas kuin tuvassani. Pieninkin likapilkku piti hetikohta poispesettämän. Näin vaatteeni aina olivat kuin uudet ja minäkin mieheni silmissä joka päivä niin kuin uusi.»
Tytöt sanoivat: »Mutta Elsa, aikaa myöden kuluu paraatkin vaatteet; ja mistä uusia ottaa, kuin ei ole miehellä varaa?»