Elsa vastasi: »Minä tarvitsen vaatteisiini vähemmän rahaa kuin muut. Sillä pienimmän reijän vaatteissani minä heti ompelen kiinni, ettei se tule suuremmaksi. Niin ei se maksa kuin neulaa ja lankaa. Mutta muut pitävät vaatteensa siksi, että ne tulevat vanhaksi, eivätkä laita mikä on rikki; niin pieni reikä tulee suureksi, ja vähän ajan perästä on kaikki rääpäleinä, niin että täytyy ostaa uutta verkaa; mutta minä saatan vielä pitää vanhat vaatteeni ja niin muodoin säästän paljon rahaa. Emännät, jotka eivät taida eli tahdo itselleen paikata ja ommella, tuhlaavat suuren rahaston, ja ovat kuitenki niin kuin olisivat tunkiolla maanneet.»
Näin Elsan puhuttua, molemmat tyttäret tulivat punaisiksi, rupesivat itkemään ja sanoivat: »Me emmä ole oppineet niin sievästi ompelemaan ja paikkaamaan kuin sinä. Siitä meille tulee taloudessamme paljon estettä ja vahinkoa; me näemme sen jo edeltä käsin, emmekä saata sitä auttaa.» Ja he menivät murheellisina kotiinsa.
Sitten Elsa miehellensä kertoi tämän keskipuheen ystäväinsä kanssa, ja sanoi tahtovansa opettaa heitä ompelemaan ja paikkaamaan, sillä hän ei soisi heidän tulevan onnettomiksi.
Toivonen syleili hyvää vaimoansa ja sanoi: »Sen kautta sinä ansaitset Jumalan siunauksen ja olet itse tämän huoneen siunaus. Älä ainoastaan näitä kahta tyttöä opeta, mutta kaikkia, jotka sinulta tahtovat oppia. Moni perhekunta kylässämme tulee kaiken työnsä ja vaivansa alla köyhäksi ja viheliäiseksi, sentähden ett'eivät emännät taida oikeen taloutta katsoa ja pitää. Eivät he ymmärrä kryytimaahansa istuttaa ja kylvää kaikellaisia terveellisiä kasvantoja, joista erilaisia ruokia taitaan valmistaa, ett'ei aina tarvita syödä yhtä ja samaa. Eivätkä he taida oikeen keittää ruokaa ja vähällä tehdä sitä hyvän makuiseksi. Koska joskus pitää tehtämän oikeen herkkuruokaa, niin siihen pannaan rasvaa ja voita, ja kaikellaista, joka maksaa paljon, ja josta ei kuitenkaan tule hyvää mutta useimmin terveydelle vahingollista ruokaa. Huonosta ruasta tulee ruumiiseen huono veri ja pahat nesteet. Siitä tulee sairaudet, jotka maksavat paljon rahaa; ja kivuloisten ihmisten työ ei paljon kelpaa. Samaten on myös vaatteiden laita. Onhan niitä kylässä ompelioita, mutta että he neulomalla ansaitsevat rahansa ja elatuksensa, eivätpä he juuri huoli muita opettaa. Jotka eivät taida paikata ja ommella, niillä aina on reikiä vaatteissa ja sukissa, elikkä ovat ne niin kehnosti laitetut että paikka on julmempi kuin reikä. Aina pitää uutta hankittaman, mutta se maksaa rahaa ja köyhyttää. Se on varsin paha, ettei joka kylässä ole joku vaimo, niin kuin papin rouva eli emäntä, eli kuka ymmärtäisi keittokeinoja, kryytimaan viljelystä, ommella, kutoa ja paikata, ja opettaisi kylän tyttäriä. Sepä tuottaisi paljon rahaa ja menestystä kylään, ja saattaisi toimeen monta ilollista ja onnellista avioliittoa. Mene, Elsani, ja ansaitse itsellesi sellainen Jumalan palkka.»
Näin puhui Toivonen.
Ja Elsa antoi molemmat ystävänsä tulla tykönsä joutilaina hetkinä, ja opetti heitä taitavasti ja sievästi ompelemaan ja kutomaan, niin myös rikkinäisiä ja revenneitä vaatteita niin sievästi ja soveliaasti paikkaamaan eli kiinni ompelemaan, että tuskin näkyikään mistä oli rikki eli revennyt. Niin hän myöskin näytti heille kuinka säästämällä taitaan liinaa leikata paidaksi, ettei aivan paljon mene hukkaan. Samaten hän heitä opetti sukkia kutomaan ja kuluneita parsimaan. Hän kuljetti heitä ympärin talossansa; siellä oli kaikki hyvässä järjestyksessä, sillä joka asialla oli siansa, ja joka mitään tarvitsi ja otti pidettäväksi, pani sen taas heti siallensa. Hän vei heidät navettaan, ja kellariin, ja aittaan; joka paikka oli puhdas ja kuiva, eikä puhdistaminen paljon vaivaa maksanut, sentähden että kaikki aina puhtaana pidettiin. Ja hän vei heidät kryytimaahan, ja opetti heitä kaikellaisia ruaksi kelpaavia kasvantoja kylvämään ja istuttamaan, ja kuinka niitä säilytetään ja maulliseksi ruaksi valmistetaan. Hän vei heidät köökkiinsä ja opetti heitä puhtaasti ja siviästi laittamaan ruokaa, keittämään ilman liiata rasvata ja muita paljoita lisäyksitä, mutta että kuitenkin saatiin hyvän makuinen, ravitseva ja terveellinen ruoka. Elsa oli äidiltänsä oppinut keittämään kaikenlaisia liemi- ja liha-ruokia, ja talven varaksi valmistamaan ja säilyttämään papuja, kaaleja ja muita kryytimaan tuloja.
Molemmat tyttäret tätä varsin ihmettelivät, sillä eivät he olleet sellaista kotonansa nähneet, ja heille oli siitä suuri ilo, että he naituansa taisivat miehiänsä hyvin pidellä ilman suuremmata kostannukseta.
Kuin nämät muille tytöille sanoivat, mitä kaikkia he Elsalta olivat oppineet, ja että he tahtoivat tulla hänen kaltaisiksi, tuli muitakin tyttäriä toinen toisen perässä Elsan tykö ja anoivat häneltä oppia. Ja vihdoin oli Elsan tykönä juuri kuin oikia koulu. Sillä että kaikki nuoret miehet paljon pitivät Elsasta, niin kaikki tyttäret tahtoivat tulla samanlaisiksi kuin hän.
Alusta oli siitä Elsalle vähäsen työtä ja vaivaa; mutta vähitellen hän siihen tottui, ja hänelle oli aikaa myöden siitä paljon hyvää. Sillä hänelle oli heistä paljon apua kryytimaassa ja navetassa, muutamat askaroitsivat köökissä, toiset ompelivat, kuin ei ollut muuta tekemistä. Ja tulevana vuonna nähtiin jo moni kryytimaa paremmassa tilassa. Talon emännät, yksi toisensa perästä, katsottuansa aidan yli naapurinsa kryytimaahan ja nähtyänsä mitä he sinne istuttivat ja kylvivät ja kuinka he askaroitsivat, anoivat heiltä itsellensä istukkaita ja siemeniä ja kyselivät neuvoa. Sitten, syksyn tultua, moni talonpojan vaimo vei kaupunkiin myydäksensä kryytimaansa tuloja, mitä oli yli oman tarpeensa, ja kotia kauniit rahat. Siitä oli heille kaikille suuri ilo ja menestys. Ne, joilla ei niin hyvässä voimassa olleet kryytimaansa, eikä niin suuria tuloja, katsoivat sitä kieroin silmin ja kadehtien, mutta menivät viimen hekin Elsan luokse, yhtä ja toista kyselemään. Ja Elsa antoi hyviä neuvoja ja opetti mitä hän taisi. Hän teki sen myöskin varsin kernaasti, sillä hän oli hyvä sydämminen, eivätkähän nuo sanat maksakkaan mitään, olletikkin nuorille vaimoille.
Näin Elsa oli kaikilta rakastettu ja hyvässä huudossa, ja jokainen soi hänelle kaikkea hyvää. Sitä he vaan pahastuivat kaikki koko kylässä ja surkuttelivat Elsaa, että hän oli naitu Toivosen kanssa, joka heidän mielestänsä oli helvetin perittävä. Sillä se nyt oli muka tietty asia, että Toivonen oli noita, joka teki taikoja, ja sieluneen ruumiineen oli kadotuksen alainen.