»Kolmanneksi: Seitsemän vuotta ja seitsemän viikkoa ei saa mikään kirous eli sadatus, eli haukkuma-sana tulla suustanne, eikä mikään paha sana, soimaus eli panettelemus eli valhe-puhet.»
»Neljänneksi: Seitsemän vuotta ja seitsemän viikkoa pitää teidän päivätyönne olla rukous ja työnteko. Illoin ja aamuin teidän pitää vaimoinenne lapsinenne laskeuta polvillenne, rukoilla Jumalata ja katua syntejänne. Työnne teidän pitää viriästi ja uskollisesti toimittaa, eikä enään tehdä velkaa.»
»Viidenneksi: Joka seitsemän vuoden ja seitsemän viikon sisällä kerrankaan on viinasta juovuksissa, tulee meidän yhteydestämme ulos suljetuksi.»
»Kuudenneksi: Pellolla, jota viljelettä, ei saa kasvaa pahaa ruohoa, eikä huoneissanne saa löytyä likaa ja saastaisuutta. Teidän huoneenne, tallinne ja navettanne ja kaiken kalunne pitää todistaa puhtaudesta. Siitä mä teidät olen tunteva.»
»Seitsemänneksi: Teidän ruumiinne olkoon Jumalan templi; olkaat siis puhtaat, siviät ja siistit sekä elämässänne ja käytöksissänne että ruumiinne ja vaatteinne puolesta, ilman mitään saastaisuudeta. Niin myös teidän lapsenne. Tämä olkoon meidän merkkimme.»
»Joka nyt tahtoo luvata ja pitää nämät seitsemän lupausta, hän astukoon tänne ja antakoon mulle kätensä liiton merkiksi. Joka on heikko, sitä kokekaamme auttaa.»
Näin Toivosen puhuttua kaikki ne kaksi neljättä talonisäntää astuivat toinen toisensa perästä hänen tykönsä, ojensivat hänelle kätensä yli pöydän ja siellä olevan kullan, ja sanoivat kukin: »Minä tahdon.»
»Niin menkäät siis kotia rauhassa ja kääntäkäät itsenne vielä ennen maata mentyänne rukouksella Jumalan tykö, että hän teille antaisi voimaa, lupaustanne pitääksenne. Totisesti, totisesti minä teille sanon, koska aika on täytetty, on kukin pöydällensä saatava enemmin kultaa, kuin tässä silmänne näkevät!» Näin Toivonen puhui ja vielä varoitti heitä kellenkään ihmiselle ilmoittamasta mitä he tänä yönä olivat nähneet ja kuulleet, ja myöskin keskenänsäkin siitä puhumasta eikä sinneppäinkään.
Sitten nämät kaksineljättä kaikessa hiljaisuudessa läksivät tiehensä. Kotia mennessä ei kukaan hiiskunut toiselle sanaa. Niin he olivat hämmästyksissä kaikesta siitä kummasta, jota olivat nähneet ja kuulleet. He olivat odottaneet nähdäksensä varsin toista. Moni, ajatellessansa lupauksia, oli vähäsen pelossaan, sillä net olivatkin kovin vaikiat täyttää. Mutta sitä salaisuuden kaltaista, jolla asia oli peitetty, ja niitä seitsemän vuotta ja seitsemän viikkoa, ja Toivosen puheita, ja pöytää täynnä kultaa, ja sitä komiaa upseeria tähtinensä rinnassa ja sitä synkän pimiätä puoliyön aikaa, niitä ei kukaan saattanut unhottaa, ja se oli heille niin kuin outo uni.
14.