Karhulan entisessä talossa olivat paraat tähän työhön sopivat tilukset. Siellä oli hyvä ja vilvas maito-huonet ja avarassa pesu-huoneessa suuri pata. Talon nykyinen isäntä antoi nämät tilukset, sillä hänellä oli viisi lehmää, ja hän tahtoi myös koetella ja nähdä, kuinka tuo menestynee. Nyt piti puita hankittaman yhteisellä kostannuksella. Niitä tuotiin. Sitten Toivonen määräsi päivän, kuna kaikkein, jotka tähän uuteen juustokuntaan kuuluivat, piti tuoda maitonsa varsin puhtaissa astioissa. Jos ei ollut astia puhdas, ei otettu koko maito vastaan; niin oli laki; samaten myös jos maito havaittiin olevan vetistä eli muutoin vian alaista. Ja aikaa myöden tämä laki vielä enemmin kovennettiin.
Karjankaitsia mittasi nyt maidon, ja kirjoitti jokaisen nimen alle mitä hän oli tuonut. Saivat he myös kukin erittäin sen panna ylös omaksi tiedoksensa. Näin kantoivat tänne kukin perhet aamuin illoin maitonsa, mutta vierasten lehmäin maitoa oli sakon haastolla kielletty tuomasta.
Yhden päivän kokouneen maidon karjan kaitsia maitohuoneessa löi yhteen astiaan, ja valmisti siitä voita ja juustoa. Siitä tuli hyviä, kauniita ja suuria juustoja ja hyvää voita; ja vielä heraa ja kirnumaitoa, joka oletikkin kesäpäivinä on terveellistä ja raitista juomaa.
Mutta nyt tuli uusi kysymys: kenen osaksi piti kuksikin päiväksi tuleman tämän suuren voi- ja juustosaaliin? Sillä jokainenhan se oli tähän antanut suuremman eli pienemmän osansa maitoa. Olisipa jokainen sen ottanut, heti kohta viedäksensä kaupunkiin myytäväksi. — Tämä seikka nyt asetettiin tällä tavalla:
Mitä yhden päivän kokoon tuodusta maidosta saatiin voita, juustoa j.n.e. annettiin kaikki tyyni jakaamata yhdelle osamiehelle, ja ensin sille joka oli enimmät maidot tuottanut. Ensipäivinä kyllä saivat ensimmäiset paljoa enemmin juustoa ja voita kuin olivat tuoneetkaan maitoa; sillä saivathan he, mitä kaikkein osamiesten maidosta oli tehty. Mutta nyt he olivatki kaikille muille velkaa niin paljon, kuin het olivat saaneet yli, ja se vedettiin pois siitä mitä he joka päivä toivat uutta. Koska hän näin oli velkansa maksanut ja taas oli hänellä enemmin maitoa annettuna kuin muilla, sai hän jälleen vuorostansa yhden koko päivän saaliin. Mutta sillä aikaa oli jo sekin, jolla oli yksi ainoa lehmä, ja joka kunakin päivänä oli tuonut vähemmin maitoa, vähitellen saanut tuomansa maidon enemmäksi kuin kenenkään muun, niin kuin nähtiin maitokirjasta; ja sai nyt koko päivän saaliin, nuin kuutisen leiviskää, ja enemminki voita ja juustoa yhteen puhkuun.
Voinsa kukin sai kohta ottaa pois; kirnumaito ja juustonhera oli myöskin hänen. Mutta juustot jäivät kellariin siksi että jonkun aikaa siellä maattuansa olivat ennättäneet tulla paremmiksi. Jonka oli vuoro saada koko päivän saaliin, hänen piti myös sinä päivänä olla karjan-kaitsialle avuksi työssänsä, ja hankkia puhtaita liinoja ja mitä muuta siihen tarvittiin.
Ensinpä Kultalalaiset epäilivät, eivätkä luulleet kukaan saavansa mitään maidostansa. Mutta koska he saivat koko saatavansa juustoa ja voita, ja nyt laskivat kuinka paljon maitoa siitä olivat antaneet, tulivatpa he varsin hyville mielin. Ja ensi vuoden lopulla nähtiin jo, että ylipäätä luettua oli kustakin lehmästä saatu voittoa 60 Ruplan paikoille, koska nimittäin jo kustannukset olivat poisluetut. Olipa tuo joksikin hyvä saalis!
Ja havattiinki pian, mistä se tuli. Sillä jota tuoreempaa ja parempaa maito oli ja jota enemmin sitä oli, sitä oli saaliskin parempi. Sellaista ei voinut yksinäinen perhekunta omalla kootulla maidollansa toimittaa. — Vielä päälliseksi: ennen tätä paljon maitoa tuhlattiin, jota nyt vietynä yhteiseen talteen aikanansa tuli hyväksi. Ennen meni paljon aikaa hukkaan, eikä ollutkaan aina aikaa juuston tekoon; mutta nytpä se kävi itsestään. Kotona tämä työ aina kulutti paljon polttopuita, joita nyt paljon säästettiin.
Koettivatkin alussa muutamat pettää maidollansa; mutta tehtiin niin kovat lait, ettei sitä uskaltanut kukaan yrittääkkään, sillä se pääsi maidostansa ja eroitettiin pois koko juustokunnasta.
Tästä oli vielä toinen suuri etu, jota ei ollut ennen kukaan ajatellutkaan. Koska nimittäin kukin mielellään tahtoi hankkia paljon maitoa, saadakseen sitä enemmin voita ja juustoa, piti hän myöskin karjansa paremmassa korjussa, kuin ennen. Het viljelivät sellaisia ruohoja joista lehmät tulivat maidolta runsaammaksi; kokivat hankkia itselleen suurempia ja parempia lehmiä, entisten huonoin ja pienten sijaan; ja jolla oli vaan yksi lehmä, koki saada toisen tykö. Ja koska oli yhteisesti tarpeellinen, ettei sairaan taikka vasta poikineen lehmän maitoa tuotaisi, oli niillä kolmella miehellä, jotka olivat valitut peräänkatsojiksi, oikeus kulkea milloin tahansa navetoissa, ja olikin heidän velvollisuutensa joka puoli vuosi käydä ympärin kaikissa. Näin valvottiin että kaikki karja pysyi tervennä.