Toivonen sanoi vielä: »Minä ja nämät toiset kunnialliset hallitusmiehet otamme päällemme ja vastaamme, että yhteinen velka kokonaan eli suurimmaksi osaksi tulee suoritetuksi ilman Teidän kulutustanne, jos vaan suostutte kolmeen asiaan, niitä tehdäksenne.
»Ahaa!» huusivat rikkaat talonpojat: »Siinäpä se juuri on!»
Toivonen puhui: »Kuulkaat minua ja ajatelkaat tarkkaan, jos ma puhun oikeen eli ei. Täällä on Kultalassa nuin sata taloutta.»
»Se on tosi» huusivat talonpojat.
»Kukin talous,» sanoi Toivonen, »saapi vuodessa kaksikymmentä syltää puita, paitsi risuja, yhteisestä metsästä.»
»Tosi sekin on,» sanoivat Talonpojat.
»Ja niin paljon tarvitseekin joka talous,» puhui Toivonen; »muutama enemmin, toiset taas vähemmin, jotka ruokansa tuottavat yhteisestä ruan laitoksesta. Mutta kaikki tulisivat vähemmällä aikaan, jos eivät leipomisiin, viljan kuivaamisiin (riihiin) ja pesuihin kuluttaisi liian paljon puita. Arvelkaat vaan, jos yhdessä viikossa kymmenen eli kaksikymmentä taloa tekevät pesoa eli leipovat, kuinka paljon puita niin monessa talossa yht'aikaa poltetaan!»
Tähänpä talonpojat sanoivat muristen: »Kyllä se nyt niinki on, mutta emmähän me taida leivätä elää ja kulkea likaisissa vaatteissa.»
Toivonen sanoi: »Tässä maassa on monta seurakuntaa, jotka ovat paljoa rikkaammat kuin me, ja kuitenkin paljoa paremmin hoitavat talouttansa ja säästävät, kuin me. Mutta juuri sentähdenpä ne ovat rikkaammat. Seurakunta on, joilla ei ole niin paljon metsää, kuin meillä, mutta heillä on kuitenki puita kylläksi ja vielä myydäkkin. Mutta kuinka he tekevät? Siellä on usiammalla talolla yhteisesti ainoastansa yksi yhteinen leipouuni ja kuivausuuni (riihi). Sinne kukin vuorossaan kantaa taikinansa ja viljansa. Ja kuin niin muodoin ei uuni saa koskaan jäähtyä, saapi se vähemmällä puiden polttamisella tarpeellisen kuumuutensa. Se, mä sanon, on oikeen katsoa talouttansa ja säästää! — Miksi emme taida mekin sitä? Miksi emme jo aikaa ole näin tehneet? Vastaus: Sentähden että me olemme kaikkeen hyvään taikka liian hitaat elikkä nerottomat. Ja ajatelkaat myös se asia, kuinka helposti leipominen ja peseminen asuinhuoneissa eli kotona taitaa koko kylän saattaa valkian vaaraan. Ajatelkaat, kuinka paljon puita vaan sen kautta tulisi säästetyksi, että tuvissamme eli asuinhuoneissamme olisi pienemmät ja soveliaammat uunit, jotka vähemmin puita kuluttavat, kuin nuot hirmuiset kivimuurit, joita nyt leipomista ja kuivaamista varten tarvitaan. Puita polttaa on rahaa polttaa.»
Kuultuansa näitä sanoja Kultalalaiset kynsivät päätänsä vähän närkästyneinä.