Toivosella oli siitä päivästä saakka, jona hän oli kansalle puhunut, alinomaa harmia ja rauhattomuutta. Pahanilkiset pojat nakkasivat yöllä häneltä akkunat rikki. Toisena yönä olivat he taittaneet kuusi nuorta hedelmä-puuta, jotka hän oli kryytimaahansa istuttanut. Toisen kerran taas oli sieltä varastettu kaikellaisia kasvantoja, j.n.e.
Koska hän tätä valitti hallitusmiehille, vastasivat he vaan irvistellen ja pilkaten: »Olisitpa sinä vielä enempääkin rankaistusta ansainnut, jos me tahtoisimme oikeutta myöden tehdä. Pyri tiehesi, sinä hävytön!»
Toivonen sanoi: »Jos että te tahdo hankkia minulle oikeutta ja varjella minua konnain ja pahantekiäin vallattomuudesta, niin tehkää kansalle tiettäväksi, että minä aivon hakea oman käden oikeutta ja varokoon kukin itseänsä.»
Vihamiehet eivät kuitenkaan laanneet häntä vaivaamasta ja vahingoittamasta, vaikka omaksi vahingoksi ja peljästykseksi. Koska he yhtenä iltana, jona hän oli myllärin tykönä ja he siitä tiesivät, varkahin pistäysivät hänen kryytimaahansa siellä taasenkin pahaa tehdäksensä, laukeni yhtäkkiä kaksi pyssyä akkunasta, ja he pötkivät pakoon, luullen pahan hengen olevan hänen talonsa vartiana; sillä heidän juostessansa tuli Toivonen kotimatkalla myllystä heitä vastaan, ja sanoi heille: »Mitä teillä on minun talossani tekemistä?» Ei hän kuitenkaan heille mitään muuta tehnyt. Toisti taas koska pahanilkiset miehet, hänelle pahaa tehdäksensä, olivat keskiyönä viinapäissä kiivenneet hänen aitansa yli, tulivat he jaloistansa pahoin haavoitetuiksi, että he surkiasti parkuivat ja tuskin pääsivät sieltä pakoon.
Nämät ja tällaiset tekivät heille suuren pelvon, eikä enään uskaltanut kukaan mennä öisenä aikana hänen tiluksillensa.
Mutta hän kohtasi, niin kuin ennenkin, kaikkia ystävällisesti. Tällä hän antoi hyvän neuvon, toiselle taas jonkun vähäisen raha-avun. Mutta kylän viheliäinen tila teki hänelle pahan mielen, ja yhtenä päivänä hän meni Kappalaisen luokse hänelle sitä valittamaan.
Kappalainen sanoi: »Minä olen vaan Pappi, eikä ole minulla siihen mitään puuttumista, enkä tahdokkaan itseäni sekoittaa teidän riitoihinne. Kaikki kylän onnettomuus tulee asukkain synnistä ja saastaisuudesta. Eivät he huoli ollenkaan Jumalan sanasta, eikä varoituksista, ja tahtovat vielä päälliseksi vähentää minun tulojani. Kyllä vielä tulee Herran raskas tuomio heidän päällensä ja väsyykin kerran Jumalan pitkämielisyys heidän syntejänsä kasomasta.»
Toivonen sanoi: »Älkää pahastuko Herra Pastori; taidatta te kuitenkin paljon hyvää tehdä, jos tahdotte. Sillä näiden ihmisten sydämet ovat paatuneet, sentähden että heidän ymmärryksensä ja järkensä on pimitetty. Jos te vaan vähänkään katsoisitte koulun perään ja pitäisitte huolta siitä, että nuori väki kasvaisi hyvissä tavoissa ja kristillisissä avuissa, että he oppisivat rakastamaan hyvää ja vihaamaan pahaa, ei suinkaan puuttuisi parannuksen hyviä hedelmiä.»
Pappi vastasi: »Se on kouluttajan asia, eikä Papin. Onhan minulla virkani puolesta kyllä tekemistä, eikä ole mitään aikaa sellaisiin toimituksiin. Se on kyläkunnan oma syy, ett'ei heillä ole parempaa kouluttajaa, koska he hänelle antavat niin huonon palkan.»
Toivonen sanoi: »Korkiasti kunnioitettava Herra Pastori, hyvä paimen, joka toimella kaitsee lampaitansa, pitää myöskin huolen kaikista ja katsoo kaikkia heidän tarpeitansa. Kansa on tietämätön ja tekee pahaa usein paljaasta tyhmyydestä, ett'eivät he tiedä kuinka he itsiänsä auttaisivat ja askareitansa oikein toimittaisivat? Jos te nyt joutilaina hetkinä kävisittä silloin sitä, tällöin tätä perhekuntaa katsomassa, ja näkisitte niiden ihmisraukkain ymmärtämättömyyttä, kuinka he usein ainoastansa hyvän neuvon puutteessa menevät kateeseen; kuinka ne ihmisparat vähitellen harjauntuvat viheliäisyyteensä, siksi että he viimen ajataan pois talostansa; — kuinka lapset kasvavat ilman huoleta, eivätkä taida tulla paremmaksi, koska he joka päivä näkevät ja kuulevat mitä huonointa ja pahinta on mailmassa; jaa, Herra Pastori, jos te vaan kerrank…» Kappalainen esti häntä enempää puhumasta, huutain: »Mikä sinua vaivaa? Tuletko sinä tänne Pappia neuvomaan ja opettamaan, mitä hänen pitää tekemän? Mene tiehesi puheinesi. Minä olen hengellinen paimen, joka pidän huolta köyhistä sieluista, ja joka päivä rukoilen heidän edestänsä. Mutta sinäpä tahtoisit, luulemma, tehdä minua sianpaimeneksi.»