Sitä ei tiennyt kukaan.
Minä juoksin kylän kautta sinne päin, minne hän seuralaisineen oli lähtenyt. Kylän päässä oli kolme, neljä tienhaaraa, mutta selviä jälkiä pakolaisista ei huomannut lähtevän millekään suunnalle. Enkä tavannut ketään, joka olisi osannut minua jäljille neuvoa, sillä kaikki olivat koolla tuon ison talon edustalla. Sinne minäkin nyt alakuloisena palasin. Minun apeudestani ei välittänyt kukaan; jokainen ajatteli vaan omaa lähenevää hätäänsä, läheneviä Franskalaisia.
— Minulle on tehty vääryyttä, — sanoin minä äskeiselle virkamiehelle. — Tehkää protokolla tästä. Koko kylä ja te itse olette tämän väkivallan todistajia. Kirjoittakaa, että minä aion olla ja elää tässä kylässä tuon överstin kulungilla, kunnes hän on lähettänyt rattaani takaisin, ja että minä yleensä pidätän itselleni oikeuden vaatia häneltä laillista tietä korvauksen kaikesta muustakin vahingosta.
Kirjuri pani kaiken tämän paperille. Minä pyysin protokollasta jäljennöksen ja kätkin sen voittolaulujeni viereen.
Yö kului. Kului huominen päiväkin. Levottomuuteni nousi korkeimmilleen.
Rattaita ei kuulunut.
Ja nyt koitti 19 päivä lokakuuta. Oi taivaat! Tänäänhän odottaa minua riikinkreivi Magdeburgissa! Minä vaadin överstin lukuun rattaita tai ainakin hevosta, päästäkseni määräpaikkaani. Mutta överstillä oli niin vähän kredittiä, ett'ei minulle hänen nimeensä annettu mit'ikään. Vieläpä kiellettiin minua lähtemästäkin, ennenkuin olen velkani suorittanut.
Matkarahani olivat kaikeksi onneksi taskussani. Irti minä itseni kyllä lunastan, ajattelin minä. Mutta vaatevarastoni on översti vienyt mennessään. Millä minä nyt korvaan berliiniläiselle ystävälleni hevosen ja rattaat? Millä minä ostan uudet päällys- ja alusvaatteet, ja millä me Fredrikan kanssa teemme tuon pitkän matkan uuteen pappilaan? — Todellakin kova uskon koettelemus vasta määrätylle kirkkoherralle!
Otin ja leikkasin itselleni muhkurasauvan ja läksin uljaasti astumaan jalkaisin Magdeburgia kohti.
— Kyllä riikinkreivi sinua siellä auttaa, — ajattelin minä.
Ja niin siinä yksinäni vaeltaissani usmain ja sumujen lävitse, laulelin rohkein mielin Salis'in kanssa: