Hertta istui aivan tyynenä. Mielenliikutus oli kokonaan hävinnyt ja hän oli aivan kylmä ja tunteeton. Melkein säälivällä katseella hän tarkasteli Anttia, joka seisoi hänen edessänsä.
— Oletteko te sitten rikkonut välinne Ellin kansa? Hertan ääni oli kylmä, melkein kova.
Antin otsalle kohosi puna. Lukemattomia kertoja hän oli aikonut sen tehdä, mutta joka kerta oli hänen syvä kunnioituksensa ja lämmin tunteensa kenraali Löfbergiin estänyt häntä siitä. Ja sitten hänen matkansa oli tullut niin äkkiä ja valmistamatta, ettei hän ennen sitä ollut tilaisuudessa sitä tekemään.
— En ole, hän sanoi, — mutta siitä saakka kun te läksitte tänne, kävi meidän välimme yhä kireämmäksi. Ellille minä tekisin suorastaan palveluksen, jos antaisin hänelle vapauden takaisin.
— Älkää sanoko sitä, tohtori Hammar. Naisen tunteet eivät ole leikkikaluja, tai ainakin ne ovat niin hentoja leikkikaluja, että niihin voi särö tulla helpommin kuin mitä te aavistattekaan.
Hertta astui ulos huoneesta tyynenä ja vakavana. Antti vaipui alas tuolille ja peitti kasvonsa käsiinsä.
XVIII.
Antti hiihti yksinänsä eilisiä jälkiä. Taivas oli pilvessä ja ilma raskas ja sumuinen. Raskaasti suksi liukui eteenpäin lumenpeittämällä kentällä. Himmeänä siinsi metsä lakeuden toiselta rannalta.
Antin mielikin oli raskas ja alakuloinen. Hänen ruumistaan raukaisi, koko yön hän oli valveillaan heitellyt itseään vuoteellansa. Tuska ja epätoivo riehui hänen rinnassansa. Hänen valoisat, riemukkaat ajatuksensa olivat kadonneet, kaikki hänen toiveensa rauenneet. Hän tunsi vain haikeaa tyhjyyttä sydämessänsä.
Hänen silmiensä eteen kohosi Hertan kuva, hän näki hänen jäykän, kylmän katseensa ja kuuli hänen paheksuvan äänenpainonsa. Antin otsalle kohosi häpeän puna. Oliko hän todellakin niin kurja, että hän samalla kertaa oli tavoitellut kahden naisen rakkautta? Ei, sitä hän ei ollut tehnyt. Siitä saakka kuin hän oli tullut Soimäelle, hän ei ollut ajatustakaan tuhlannut Ellille. Hän eli kokonaan siinä uudessa ympäristössä, johon hän oli joutunut. Hänen ajatuksensa kiersivät vain Hertan ympärillä, häntä yksin hän rakasti.