— Onpa se sentään hyvin merkillistä, sanoi toinen, ettei kuningatar rakasta hyvää kuningastamme, joka on niin lempeä ja ystävällinen ruhtinas.
— Niin, sanoi toinen, kuinka häpeällistä, että hän pettää häntä tuon vanhan, ruman noidan vuoksi. Jospa kuningas vain tietäisi, että hän on piilottanut hänet huvimajaan puutarhassa ja käy hänen luonaan joka yö keittämässä noitasoppiaan. Mutta ei kukaan uskalla sitä hänelle sanoa, sillä kuningatar kostaisi aivan kauheasti.
— Mutta minä en voi ymmärtää, sanoi toinen, ettei kuningas itse mitään huomaa, kun kuningatar joka yö nousee vuoteeltaan ja lähtee ulos huoneesta.
— Ihmekö tuo, vastasi taas toinen, kuningatar sekoittaa joka ilta unipulverin kuninkaan juomaan, ja silloin hän nukkuu vaikka kuinka kauan.
Orjattaret vaikenivat, ja vaikka olin aivan suunniltani siitä, mitä olin kuullut, niin makasin sittenkin vielä hetken aikaa aivan hiljaa ja olin nukkuvinani, jotta he eivät huomaisi, että olin kuullut koko heidän keskustelunsa.
Mutta illalla, kun kuningatar hymyillen tarjosi minulle juomaa, menin ikkunan luo ja kaadoin hänen huomaamattaan juoman ulos ikkunasta. Sitten panin maata ja olin nukkuvinani. Onneksi juuri silloin pääsin hänen petoksensa perille, sillä hän olikin sekottanut juomaan myrkkyä. Hän ilmaisi sen itse kumartuessaan hetken kuluttua vuoteeni yli ja sanoessaan:
— Makaa nyt siinä, äläkä koskaan enää nouse ylös!
Sitten hän läksi ulos huoneesta ja hetken kuluttua näin hänen kulkevan puutarhan kautta huvimajaa kohti.
Kiireesti puin ylleni ja juoksin hänen jälkeensä. Minä hiivin hiljaa pensaitten varjossa, ja kun hän kolkutti huvimajan ovelle, niin seisoin minä nurkan takana piilossa ja näin noidan avaavan hänelle oven. He seisoivat hetken aikaa portailla kuutamossa, ja minä kuulin heidän puhuvan keskenänsä.
He seisoivat hetken aikaa portailla kuutamossa.
He seisoivat hetken aikaa portailla kuutamossa.