Hän totteli ja seisoi siinä ihmeissään, sillä ei näkynyt enää jälkeäkään koko mahtavasta sotajoukosta. Lakeus siinsi silmään rauhallisena kuten ennenkin, ja vilja huojui taaskin tuulen hengessä.
— Katsopa nyt tänne; sanoi dervishi ja vei sulttaanin itäisen ikkunan ääreen.
Sulttaani avasi ikkunan, mutta aluksi hän ei nähnyt muuta kuin Kairon kaupungin monine katuineen ja toreineen, palatseineen ja komeine moskeoineen. Mutta äkkiäpä kohosi liekkejä joka puolelta kaupunkia. Paksut savupylväät nousivat ilmaan, ja koko kaupunki näytti loppumattomalta tulimereltä.
Paksut savupylväät nousivat ilmaan.
Paksut savupylväät nousivat ilmaan.
Kauhuissaan sulttaani säpsähti ja kiiruhti ovelle huutaakseen apua.
— Voi, kaunista kaupunkiani! Kohta se on maan tasalla! huusi hän.
Mutta dervishi pidätti häntä.
— Katsohan uudestaan ulos! sanoi hän.
Ja kun sulttaani katsoi jälleen ulos ikkunasta, niin oli kaunis kaupunki taas entisellään.
Ennenkuin sulttaani ehti ilmaista ihmetystään, vei dervishi hänet taaskin eteläisen ikkunan ääreen.