Menisit lepäämään, lapseni!
ANNA
Lepäisinkö? Ei, ei! Minä lähden!
ISÄNTÄ
En anna lastani. (Rukoilevasti.) Älä jätä minua!
ANNA
Isä, pojat jäävät luoksesi. Anna minut uhriksi — — isä, en osaa puhua, niinkuin tahtoisin — vaan — eikö totta — et voi liian paljoa milloinkaan uhrata.
ISÄNTÄ
Lapsi, oikein sanoit.