"Ja minä otin ne!" huusi Thijs ja löi nyrkillään otsaansa.
"Sinä!" sanoi äiti omituisella äänellä. "Herra Jumala! Sinä koettelet minua kovasti!" — Hänen päänsä laskeusi alaspäin, mutta ei ainoata kyyneltä tullut hänen silmiinsä. Hän ei edes huomannut että Thijs heittäysi maahan polvilleen ja nyyhkien rukoili:
"Minä olen pahasti tehnyt, äiti! Rakas äiti, anna minulle anteeksi… Anna minulle… anteeksi, että otin sinun rahasi! — Minua syytetään vielä pahemmasta rikoksesta, mutta niin totta kuin Jumala elää, äiti, minä olen syytön siihen."
Geesjen kätki kasvonsa vyöliinaansa. Hän nyyhki ääneensä, mutta vaikeni ja vapisi, kun hän kuuli kavioiden töminää ulkoa.
"Thijs, ne tulevat. Pakene taka-ovesta!" Mutta Thijs ei paennut. Hän seisoi tirkistellen äitiä, joka ei kohottanut silmiänsä maasta. "Puhu minulle, äiti, rakas äiti! Tällä tavalla minä en voi lähteä täältä."
"Muori, puhukaa hänelle!" rukoili Geesjen, ja kun hän ei saanut mitään vastausta, laahasi hän Thijsin mukanansa pikkukammariin, josta ovi vei ulos metsään. Siellä kammarissa tarttui hän hänen käteensä, suuteli sitä ja pisti siihen muutamia lantteja. "Jumala olkoon kanssasi! Thijs, pakene äitisi tähden!"
Thijs meni ulos avatusta ovesta. Ensin kulki hän hiljaa, mutta kuta enemmän viileä yö-ilma virkisti häntä ja palautti hänen ajatuskykyänsä, sitä nopeammin. Muutaman silmänräpäyksen kuluttua oli hän kadonnut honkametsään.
Geesjen ei tietänyt, mitä oli tapahtunut, mutta hän aavisti jotakin kauheaa. Sielunsa jännityksessä oli hän kuitenkin näennäisesti tyyne. ja hän palasi mummo Dientjenin luo ja puristi hänen kättään, vaikka huoneen ovelle jo kolkutettiin ja karskea ääni vaati että sitä avattaisiin.
Hän avasi oven, ja kenttävartia (eräs laji maa-poliisia) astui sisään, seurassaan pari paroonin palveliaa.
Koira, joka oli seurannut pakolaisen jälkiä, nuuski kaikkialle ja lähestyi pikkukammarin ovea. Geesjen ei sanomattomassa tuskassaankaan ollut kadottanut mielenmalttiansa; hän meni kaapin luo, otti sieltä vähän päivällisestä jäänyttä silavaa ja antoi palasen salaa koiralle, joka haluisesti sen söi. Mummo Dientjen heräsi horrostilastaan, kun näki vieraat ja kuuli heidän kysymyksensä. Hän pyyhki karkealla kädellään silmiltänsä muutamia harmaita hivuksia, jotka olivat valuneet esiin myssyn alta.