"Mummo, ettekö ymmärtäneet?" huudahti nuori tyttö. Mutta mummo keskeytti häntä: "Älkäämme siitä enää puhuko tän'iltana." — Hänellä oli nähtävästi mielessä jotakin, jota hän ei tahtonut ilmaista.
Monta sanaa ei enää puhuttu, ja Geesjenin sydämelliseen "hyvää yötä" toivotukseen vastasi mummo tuskin kuultavasti. Tämä sai kyyneleet Geesjenin silmiin; hän tiesi että mummo oli murheellinen, ja hän oli huolissaan siitä ettei hän saanut selittää tekoansa, hän kun tiesi itsensä viattomaksi. Mummo oli ankarasti kieltänyt häntä puhumasta siitä.
Seuraavana aamuna oli hän tavallisuuden mukaan aikaisin yläällä. Hän oli jo tehnyt aamutehtävänsä ja seisoi akkunan vieressä näennäisesti hoitaen kukkia, mutta itse asiassa katsellakseen päivän valossa lähemmin sormustansa, kun mummo Dientjen laski kätensä hänen olalleen.
"Lapsi", sanoi mummo tuolla omituisella äänellä, joka aina teki niin syvän vaikutuksen, "anna minulle anteeksi; minä olin eilen närkästynyt sinuun. Se oli väärin."
"Mummo rakas, se on anteeksi annettu ja unohdettu", vastasi Geesjen ilolla.
"Ei, lapsi, ei niin! Vanhaa ihmistänsä on vaikea voittaa. Omanvoiton pyynti, arvelen, sai minut niin katkeraksi… Niinhän se on" — lisäsi hän ja puristi tytön kättä; "jokaisella on oleva osansa tässä maailmassa, ja minä tein väärin, kun otin pahaksi että sinä nyt jo — — mutta kuta pikemmin voit unhottaa häntä, sitä parempi se on." — Hänen huulensa vapisivat, mutta hän jatkoi: "Olet tehnyt oikein, kun valitsit uuden ystävän — — Jumala suokoon että tulisit onnellisemmaksi kuin — —"
"En ymmärrä teitä, rakas mummo! Saatoitteko uskoa? — — Unhottaa häntä? En koskaan!"
"Ja sinä otat kumminkin vastaan tuon toisen lahjan?… Ja kiität häntä?… Etkä tahdo antaa sitä takaisin? Oletko kevytmielinen, tyttö?"
"Mummo, tämän sormuksen näin minä tuona sunnuntaina vieraan silmänkääntäjän sormessa. Olen aivan varma siitä! Kuinka Gerrit hämmästyi, kun sen hänelle sanoin! Siitä syystä otin minä sormuksen. Minä vien sen pormestarille, jollette te tahdo sitä tehdä."
"Lapsi, lapsi, sinä petyt", sanoi vanhus ja pudisti päätään. "Govert on ostanut sormuksen vieraalta ja myynyt sen Gerritille. Niin on asia, ole varma siitä! Että Gerrit hämmästyi ei ollut kumma, kun sinä rupesit pitämään tutkintoa hänen kanssaan, kuten olisit ollut itse pormestari.."