Tungettuaan niin paljon tavaroita kuin suinkin mahtui päällystakkinsa kaivonsyvyisiin taskuihin Schaunard kietoi liinaan hiukan alusvaatteita ja lähti huoneesta, sanoen kuitenkin muutamin sanoin jäähyväiset asunnolleen.
Kun hän astui pihan poikki, pysäytti hänet äkkiä portinvartija, joka näytti väijyneen häntä.
— Hoi, herra Schaunard! hän huusi sulkien taiteilijalta tien. — Ettekö muista, että tänään on kahdeksas?
— Kaks kertaa neljä on kahdeksan,
pois siitä kolme on viis,
hyräili Schaunard, — enhän muuta ajattelekaan.
— Muuttonne on hieman myöhästynyt, sanoi portinvartija. — Kello on jo puoli kaksitoista, ja uusi asukas, joka on vuokrannut huoneenne, voi saapua koska hyvänsä. Pitäkääpä kiirettä.
— Antakaa minun siis mennä hakemaan huonekaluvaunut, vastasi Schaunard.
— Kyllä vain. Mutta ennen muuttoa on täytettävä pieni muodollisuus. Minulla on käsky, että te ette saa viedä pois hiuskarvaakaan ennen kuin olette maksanut kolmen kuun vuokran. Sopiihan se teille?
— Tietysti! ärjäisi Schaunard astuen askeleen eteenpäin.
— No niinpä siis, jatkoi mies, — jos haluatte tulla kojuuni annan teille kuitit.