— Otan ne palatessani.
— Mutta miksei heti? kysyi portinvartija itsepäisenä.
— Menen vaihtamaan… Ei ole pientä.
— Vai niin! arveli toinen epäröiden, — eikö ole pientä? No, sitten suonette minun säilyttää täällä tuota pikku kääröänne, joka on kainalossanne ja saattaisi rasittaa teitä.
— Herra portinvartija, Schaunard virkkoi arvokkaasti, — luuletteko, että korjaan huonekaluni pois nenäliinassa?
— Anteeksi, hyvä herra, mies sanoi hiukan sävyisämmin, — sellainen on käsky. Herra Bernard on erikoisesti selittänyt, että en saa antaa teidän viedä mukananne hiuskarvaakaan, ennen kuin olette maksanut vuokranne.
— No, katsokaa, sanoi Schaunard avaten käärönsä, — nämä eivät ole hiuksia, vaan paitoja, jotka vien silittäjälle. Hän asuu rahanvaihtajan vieressä, muutaman askeleen päässä täältä.
— Se on eri asia, portinvartija sanoi tutkittuaan käärön sisällön, —
Voin kai, olematta utelias, kysyä uutta osoitettanne, herra Schaunard?
— Asun Rivoli-kadu 11 a, vastasi taiteilija kylmästi ja lähti aika vauhtia marssimaan kohta kadulle päästyään.
— Rivoli-kadulla, mutisi portinvartija nenäänsä kaivellen. — Onpa outoa, että hän on saanut asunnon Rivoli-kadulla eikä edes ole tultu tiedustelemaan, mitä miehiä hän on. Maksamatta hän ei kuitenkaan saa viedä huonekalujaan. Kunhan toinen asukas ei vain toisi tavaroitaan juuri herra Schaunardin muuttaessa! Siitä tulisi paha metakka porraskäytävässä. No, kas niin, hän virkkoi äkkiä pistäen päänsä kurkistusreiästä, — siinä se uusi asukas nyt on.