— Asuuko täällä herra Bernard? tämä kysyi ottaen kirjeen sivullaan riippuvasta isosta nahkalaukusta.
— Asuu kyllä, vastasi portinvartija.
— Tässä on kirje hänelle, sanoi sotamies, — antakaa minulle kuitti.
Hän ojensi kuittikaavakkeen portinvartijalle, joka kirjoitti siihen nimensä kojussaan.
— Anteeksi, että jätän teidät tuokioksi yksin, portinvartija sanoi nuorelle miehelle, joka maltittomana käveli pihalla; — mutta tässä on kirje ministeriöstä isännälleni, herra Bernardille, ja minun on vietävä se hänelle.
Herra Bernard ajoi juuri partaansa, kun portinvartija astui sisään.
— Mitä asiaa, Durand?
— Herra Bernard, selitti tämä ottaen lakin päästään, — lähetti toi tämän teille; se tulee ministeriöstä.
Hän antoi herra Bernardille kirjeen, joka oli suljettu sotaministeriön sinetillä.
— Hyvä Jumala! huudahti herra Bernard niin liikuttuneena, että oli leikata haavan leukaansa partaveitsellään, — sotaministeriöstä! Olenpa varma, että se sisältää nimitykseni Kunnialegioonan ritariksi, kuten olen kauan aikaa anonut. Viimeinkin annetaan oikea arvo ansioilleni. Tässä on, Durand, hän jatkoi kaivaen liivintaskuaan, — tässä on viisi frangia, jotka saatte juoda terveydekseni. Kas, minulla ei ole kukkaroa mukana, mutta saatte heti. Odottakaa!