Portinvartija liikuttui tällaisesta ylenpalttisesta anteliaisuudesta, joka ei kuulunut hänen isäntänsä tapoihin, että pisti lakin taas päähänsä.
Mutta herra Bernard, joka muuten olisi ankarasti moittinut tätä yhteiskunnallisen arvoasteikon lakien loukkausta, ei nyt näyttänyt sitä huomaavankaan. Hän pisti silmälasit nenälleen, aukaisi kuoren kunnioittavan liikutuksen vallassa kuin visiiri sulttaanin käskyn saadessaan ja alkoi lukea kirjettä. Hänen ensimmäisiä rivejä lukiessaan kaivoi hiukea irvistys punertavia viiruja hänen munkkimaisten poskiensa ihraan, ja hänen pienet silmänsä sinkosivat kipunoita, jotka olivat vähällä sytyttää hänen pörröisen tekotukkansa suortuvat.
Vihdoin olivat hänen piirteensä niin sekaisin, että olisi luullut maanjäristyksen runnelleen hänen kasvojaan.
Tällaista sisälsi tuo sotaministerin leimalla varustettu paperi, jonka sotamies oli niin kiireesti tuonut ja josta Durand oli antanut hallitukselle kuitin:
Arvoisa herra ja talonisäntä!
Kohteliaisuus, joka, jos saa uskoa mytologiaa, on hyvien tapojen esiäiti, velvoittaa minut tekemään teille tiettäväksi joutuneeni niin onnettomaan pakkotilaan, etten voi tällä kertaa noudattaa tapaa, joka vaatii maksamaan vuokran, varsinkin kun on sen velkaa. Tähän aamuun saakka olin toivonut voivani viettää tätä ihanaa päivää lunastamalla kolme vuokrakuittiani. Houretta! Harhaluuloa! Ihannointia! Petollisen varmuuden untuvilla uinuessani paha onni — kreikaksi ananke — paha onni tuhosi toiveeni. Rahaerät, joita odotin, helkkari kuinka kauppa nykyään käy huonosti!!! ovat jääneet tulematta, ja niistä huomattavista summista, joita minun piti nostaa, en ole vielä saanut kuin kolme frangia, jotka minulle on lainattu, ja joita en edes tarjoa teille. Parempia päiviä tulee kauniille Ranskallemme ja minulle, älkää epäilkö sitä, herra! Heti kun ne koittavat, otan siivet rientääkseni ilmoittamaan sen Teille ja korjaamaan talostanne sinne jääneet arvokkaat tavarani, jotka jätän Teidän ja lain suojelukseen, mikä jälkimmäinen kieltää Teitä myymästä niitä ennen kuin vuoden kuluttua siinä tapauksessa, että sitä tietä tahtoisitte yrittää päästä käsiksi niihin summiin, jotka minun rehellisyyteni tilikirjassa ovat merkityt Teidän hyväksenne. Etenkin pyydän Teitä pitämään huolta pianostani ja kookkaasta kehyksestä kuusinekymmenine suortuvineen, joiden eri värit esittävät kaikkia hiusvärien vivahduksia ja jotka on Amorin saksilla leikattu sulotarten ohimoilta.
Te voitte siis, arvoisa herra ja talonomistaja, vapaasti käyttää sitä loistohuoneistoa, jossa olen asunut. Tämän Teille myöntämäni luvan vahvistan omakätisellä nimikirjoituksellani.
Alexandre Schaunard
Luettuaan loppuun saakka tämän kirjeen, jonka taiteilija oli sepittänyt erään tuttavansa, sotaministeriössä palvelevan virkamiehen työhuoneessa, herra Bernard mykersi sen raivostuneena, ja kun hänen silmänsä sattuivat ukko Durandiin, joka odotteli luvattua palkkiota, kysyi hän äkäisesti, mitä tekemistä hänellä oli siinä.
— Odotan, herra Bernard.