— Mitä sinä, filosofi, ajattelet tästä? kysyi häneltä Marcel.
Colline nyki hattunsa karvoja ja mutisi:
— Tiesin sen jo edeltäkäsin. Rakkaus on uhkapeli. Joka siihen ryhtyy, se siihen tarttuu. Ihmisen ei ole hyvä olla yksinänsä.
Illalla kotiin tullessaan Rodolphe sanoi Mimille:
— Minulla on uutisia. Musette on pikiintynyt Marceliin eikä tahdo häntä enää jättää.
— Tyttöparka! vastasi Mimi. — Hänellähän on niin hyrrä ruokahalu!
— Ja Marcel omasta puolestaan on rakastunut Musetteen. Hänen rakkautensa Musetteen on kolmenkymmenen kuuden karaattista, kuten pilkkakirves Colline sanoisi.
— Poikaparka! sanoi Mimi, — hän on niin mustasukkainen!
— Se on totta, myönsi Rodolphe, — hän ja minä olemme Othellon oppilaita.
Jonkin ajan kuluttua muutti Marcelin ja Rodolphen lisäksi taloon
Schaunard Vârjâri-Phémiensâ kera.