— No, no! huudahtivat toiset boheemit kauhistuneina ja katselivat ympärilleen kuin odottaen, että lattia avautuisi ja nielisi filosofin.
Mutta Collinea ei vielä nielty tällä kertaa.
— Näin on asia, jatkoi Medicis. — Eräs rikas taiteensuosija, joka kerää paraikaa taulukokoelmaa pitkin Eurooppaa näytteille lähetettäväksi, on antanut tehtäväkseni ostaa tätä varten joukon huomiota herättäviä maalauksia. Tarjoan teille nyt mahdollisuuden päästä tähän kokoelmaan. Sanalla sanoen tekee mieleni ostaa teiltä Kulku Punaisen meren poikki.
— Rahat pöytäänkö? kysyi Marcel.
— Pöytään, jatkoi juutalainen ja antoi kolikko-orkesterin taas soida.
— Kunpahan edes pöydälle, tokaisi Colline.
— Meidän pitää tosiaan hankkia tulppa kurkkuusi mokomien tyhmyyksien tukkeeksi! huusi Rodolphe vimmastuneena. — Etkö sinä sen vietävä älyä, että tässä on puhe suurista rahoista? Eikö sinulle jumalattomalle ole mikään pyhää?
Colline kiipesi pöydälle ja otti äänettömyyden jumalan Harpokrateen asennon.
— Jatkakaa, Medicis, sanoi Marcel viitaten maalaukseensa. — Saatte kunnian itse arvioida tuon taulun hinnan, joka on arvaamaton.
Juutalainen latoi pöydälle viisikymmentä uuden uutukaista kolmen frangin hopearahaa.