— Voi sinua, paha tyttö! jatkoi taiteilija alakuloisesti ja kosketti samalla kevyesti kädellään rakastettunsa kureliivejä.— Mitä sinulla siis on täällä?
— Tiedäthän hyvin, vastasi Musette nopeasti.
— Mutta mitä olet tehnyt siitä lähtien kun sait kirjeeni?
— Älä kysy minulta, vastasi Musette kiihkeästi ja suuteli taiteilijaa useita kertoja. — Älä kysy minulta mitään! Anna minun vain lämmitellä vieressäsi niin kauan kuin on kylmä. Näethän, että olin ottanut ylleni kauneimman puvun lähtiessäni sinua tapaamaan… Maurice-raukka ei voinut käsittää, kuinka yleensä saatoin poistua hänen luotaan… mutta en voinut sille mitään… läksin liikkeelle… Ah, kuinka hyvää lämpö tekee, lisäsi hän pidellen kauniita käsiään likellä liekkiä.
— Jään luoksesi huomiseen saakka. Tahdotko? virkkoi Musette hetkisen kuluttua.
— Täällä tulee olemaan hyvin kylmä, sanoi Marcel, — eikä meillä ole mitään syötävääkään. Olet tullut liian myöhään.
— Pyh, sanoi Musette, — sitä paremminhan on entisen kaltaista.
Rodolphe, Colline ja Schaunard viipyivät tupakanostomatkallaan koko vuorokauden. Kun he palasivat kotiin, oli Marcel yksin.
Varakreivi Maurice näki Musetten saapuvan kuusipäiväisen poissaolon jälkeen eikä lausunut ainoatakaan moitteen sanaa, tiedusteli vain, miksi hän näytti niin surulliselta.
— Olen riidellyt Marcelin kanssa, vastasi Musette, — ja sitten erosimme vihassa.