— Jos Musette olisi tuolla, mitä sinä tekisit? kysyi runoilija.
— Jos Musette olisi tuolla viereisessä huoneessa, vastasi Marcel, — no niin, suoraan sanoen, ei kuluisi neljännestuntiakaan, ennen kuin olisin hänen luonaan.
— Minäpä olen sitten lujempi kuin sinä, sillä minä jään tänne.
— Sen saamme nähdä, arveli Marcel, joka oli jo riisuutunut. — Kai sinäkin panet maata?
— Tietysti, vastasi Rodolphe.
Mutta kun Marcel yöllä heräsi, huomasi hän Rodolphen sijan tyhjäksi.
Aamulla maalari koputti hiljaa Mimin ovelle.
— Sisään! vastasi Mimi ja antoi sitten hänelle merkin puhua hiljaa, ettei Rodolphe heräisi. Runoilija istui nojatuolissa, jonka oli vetänyt Mimin vuoteen luo, pää painuneena pielukselle, Mimin pään viereen.
— Näinkö te olette viettäneet yön? kysyi Marcel hämmästyneenä.
— Niin, vastasi nuori tyttö.