Runoilija kertoi, mitä hänelle oli tapahtunut.
Nuori mies oli myös tuntenut Mimin ja tunsi syvää liikutusta kuullessaan Rodolphen kertomuksen. Hän pisti kätensä taskuun ja veti sieltä pussillisen makeisia, antoi pussin Rodolphelle ja sanoi:
— Viekää tämä Mimi-raukalle ja myöskin terveiseni ja sanokaa, että käyn pian häntä katsomassa.
— Jos aiotte niin tehdä, pitää teidän kiirehtiä, muuten voitte saapua liian myöhään, vastasi Rodolphe poistuessaan.
Kun runoilija tuli sairaalaan, lensi Mimi, joka ei enää jaksanut liikahtaakaan, katseellaan häntä vastaan.
— Ah, siinähän ovat kukkanikin! hän huusi hymyillen tyytyväisenä.
Rodolphe kertoi hänelle retkestään siihen seutuun, joka oli ollut heidän rakkautensa paratiisi.
— Rakkaat kukat, sanoi Mimi suudellen orvokkeja.
Myös makeiset tuottivat hänelle iloa.
— Minua ei siis vielä ole kokonaan unohdettu, sanoi hän. — Ah, kuinka hyviä te olette, te nuoret ihmiset Kaikki ystäväsi ovat minulle rakkaita, Rodolphe kultani.