— Kuulkaas, pojat, huusi Rodolphe taskuaan helistellen, — minä tarjoan päivällistä koko joukolle.
— Minulla oli kunnia aikoa esittää juuri samaa, virkkoi Colline ottaen taskustaan kultarahan ja pistäen sen silmäänsä monokkeliksi. — Prinssi antoi minulle tämän hindostanilais-arabialaisen kieliopin ostamiseksi. Maksoin koko kirjasta kuusi souta käteisellä. —
— Ja minä, selitti Rodolphe, — otin Iriksen vyön taloudenhoitajalta etukäteen kolmekymmentä frangia mainiten, että minun piti rokotuttaa itseni.
— Näyttää siis olevan palkkapäivä, tuumi Schaunard. — Mutta nöyryyttävää on, että minä olen ainoa rahaton.
— Minä pysyn kuitenkin, jatkoi Rodolphe, — päivällistarjouksessani.
— Niin minäkin, sanoi Colline
— Pitänee kai, sanoi Rodolphe, — heittää arpaa nähdäksemme, kuka saa maksaa.
— Ei, huudahti Schaunard, — minä tiedän paremmankin keinon, verrattomasti paljon paremman, jolla pääsemme tästä pulasta.
— Anna kuulua.
— Rodolphe tarjoaa päivällistä ja Colline illallista.