— Tämä asunto miellyttää minua, tunnusti Marcel.
— Entä minua? sanoi Schaunard. — Minua se ei ole milloinkaan enempää miellyttänyt.
— Kuinka sanoitte?
— Ei milloinkaan enempää kuin nyt. Kyllä minä tiedän, mitä puhun.
— No niin, tämän asian voimme järjestää, selitti Marcel. — Jääkää luokseni. Minä annan asunnon, te huonekalut.
— Entä vuokra? kysyi Schaunard.
— Koska minulla nyt on rahaa, maksan tällä kertaa. Ensi kerralla on teidän vuoronne. Miettikäähän.
— En mieti koskaan, etenkin kun hyväksyttävänä on minulle mieluinen ehdotus. Hyväksyn kiireen kaupalla, ja ovathan maalaus ja musiikki oikeastaan sisaruksia.
— Sisarpuolia, arveli Marcel.
Tällä hetkellä palasivat Colline ja Rodolphe, jotka olivat tavanneet toisensa. Marcel ja Schaunard ilmaisivat heille aikeensa.