II
Sallimuksen lähetti
Schaunard ja Marcel, jotka olivat urheasti ryhtyneet työhön aamusta alkaen, keskeyttivät sen äkkiä.
— Helkkari, kuinka on nälkä, sanoi Schaunard ja lisäsi huolettomasti: —
Eikö tänään murkinoidakaan?
Marcel näytti kovasti hämmästyvän tästä kysymyksestä, joka nyt oli sopimattomampi kuin milloinkaan muulloin.
— Milloin on ruvettu syömään aamiaista kahtena päivänä perätysten? hän kysyi. — Sitäpaitsi eilen oli torstai.
Hän täydensi vastaustaan lausumalla seuraavan kirkollisen käskyn ja lyömällä tahtia maalauskepillään:
Sä muista: perjantaina liha pois ja kaikki muu, mi sellaist' ois. ja kaikki muu, mi sellaist' ois.
Schaunard ei tiennyt mitä vastata ja kävi taas käsiksi tauluunsa. Se esitti tasankoa, jolla kasvoi punainen ja sininen puu ojennellen oksiaan toisiaan kohti ja siten varsin ymmärrettävästi viitaten ystävyyden suloisuuteen. Myönnettävä olikin, että aihe todella oli hyvin filosofinen.
Samassa talonmies kolkutti ovelle tuoden Marcelille kirjeen.