Louise.»
Juuri kun Rodolphe illalla kotiin tullessaan luki tätä kirjettä, sammui valo äkkiä.
— Kas, sanoi Rodolphe miettivästi — sama kynttilä, jonka sytytin
Louisen tullessa: siitä tuli loppu samalla kertaa kuin liitostammekin.
Jos olisin sen tiennyt, olisin ostanut pitemmän, lisäsi hän puoleksi
pahoillaan, puoleksi kaivaten.
Ja hän pisti armaansa kirjeen laatikkoon, jota hän joskus nimitti rakkautensa katakombeiksi.
Kerran ollessaan Marcelin luona otti Rodolphe permannolta paperin sytyttääkseen piippunsa. Hän huomasi siinä Louisen käsialalla kirjoitettuja sanoja.
— Minulla on saman henkilön omakätinen kirje, sanoi hän. — Mutta siinä on kaksi virhettä vähemmän. Todistaako se, että hän rakasti minua enemmän kuin sinua?
— Se todistaa, että olet tyhmä, vastasi Marcel. — Kun on valkoiset olkapäät ja valkoiset käsivarret, silloin ei tarvitse osata kielioppia.
IV
Ali Rodolphe eli turkkilainen vastoin tahtoa
Töykeän isännän häätämänä oli Rodolphe jonkin aikaa elänyt harhailevampana kuin pilvet, täydentäen parhaansa mukaan taitoa mennä maata illallisetta tai syödä illallista maata menemättä. Hänen kokkinsa nimi oli Sattuma, ja hän asui usein Tähtitaivaan majatalossa.