Eräänä päivänä Marcel halusi käyttää Baptistea mallina faaraon puvussa maalatessaan Kulkua Punaisen meren poikki. Tähän ehdotukseen Baptiste vastasi ehdottomasti kieltäytymällä ja vaati lopputiliä.
— Hyvä on, vastasi Marcel. — Saatte palkkanne vielä tänä iltana.
Kun Rodolphe tuli kotiin, selitti Marcel, että Baptiste oli erotettava.
— Hänestä ei meillä ole vähintäkään hyötyä, väitti hän.
— Se on totta, myönsi Rodolphe, — hän on elävä taide-esine.
— Hän on tyhmä, vaikka paistettavaksi.
— Hän on laiska.
— Hänet on erotettava.
— No, erotetaan vain.
— Onhan hänellä sentään hyviäkin puolia. Hän valmistaa mainiota jänismuhennosta.
— Entä pähkinäviinaa? Hän on pähkinäviinan suurmestari.