Tämän näki nälkähinen Sircka sixehen lautainen Joka ruasta rukoili Ano heildä apprackata.
Mutta cohta Murahiset Silloin Sirkalda kysywät: Mitä olet onnetoinen Tehnyt kelwotoin kesällä Mahdoit kesällä kerätä Talwen warat walmistella.
Sircka wastaisi Siweä Lausu laillansa katala: Eipä sijhen ensinkänä Meidän joucko joutanunna; Minun aikani alati Culu päiwäni peräti, Weisatesa wäkewästi Somaisesti soitellesa.
Cuulttua Curjan puheen Tämän wahwan wastauxen Murahiset muutamilla Wielä sanowat sanoilla: Somaisesti soittamahan, Nijn nyt hyppeä hywästi Tansoa talwen ajalla.
Joka laiska Lauwandaina Se on musta Sunundaina: Jok' ei lijku liuckahasti Elon aikana alati, Sitä nälkä nähtäwästi Cowat sanat cohtajawat.
29.
Wanha Jalopeura ja Kettu.
Oli ikähän isohon Jalopeura jaxanunna; Mutta coska cokonansa Cunto kehnoxi käkesi, Ettei hengen elatusta Tainnut tarpexi tawata, Nijn on pannut pahnoinsa Maata majansa sisälle, Siellä itzensä isosti Sano sangen sairahaxi, Ett' olis caicki eläwät Sauttanut sangen äkisti, Jotka händä hädäsänsä Alla taudin angarimman, Juoxit joukosa isosa Caiketickin cahtomahan.
Tämä neuwo Nälkähistä Awitti aiwan hywästi: Caicki jotka cahtomahan Tuota luolahan tuliwat, Sjellä supi surmattihin Jalopeuralda jalosti.
Wihdoin Kettu wieckahasti Tuli cansa cawalasti, Luikahti luolan owelle Mutt' ei sijrtynyt sisälle.