Jalopeura jaxamatoin Cohta ketulda kysywi: Minqä tähden teräwästi Et sinä tule sisälle, Mua cowin murhellista Catalata cahtomahan?
Kettu wastaisi kewiä Sano sangen wijsahasti: Sitä, minä silmilläni Cahton pelwolla peräti, Että jäljet jämejmmät Astelet aiwan usiat, Sinne wiettäwät sisälle Mutt' et ulos ensinkänä.
Sijtä paikasta palaisi Kettu käweli kåtihin.
Nijn yxi ymmärtäwäinen Taitawi tarcka Imeinen, Waaran wältteä wälistä Aina paeta pahoa.
30.
Yxi Wanha Mies.
Äiä isohon ikähän Warsin wanhaxi elänyt, Kerran mehtähän käweli Tallusteli takalohon, Poltto puita hakemahan Padan alle pandawia.
Coska oli coonnunna Takan tasaisen latonut, Cohden cokewi kåtoa Cuorman cansa culjeskella; Mutta wäsymys wälillä Cowa cohtasi wapistus, Että pu-cuorman pudotti Risu takan tanterelle, Ite istumen parahan Sautti sammal mättähäälle Josa coska cokonansa Astu mielehen ajatus, Cuinga isosa ijäsä Käypi kehnoxi peräti, Ettei jaxa ensinkänä Ehtiä elatustansa, Nijn sitä sijnä isosti Totisesti toiwottapi. Että Tuoni jo tulisi Culkis Cuolema pianni, Joka waiwat waikejmmat Päiwät päättäisi pahimmat.
Cuolema cuuli äkisti Äijän huonon huokauxet, Astu askelet teräwät Tuohon paickahan tulikin: Kysy kyllä kijrehesti Äijä Paralda äkeä: Mitästä sinä minusta Tahdot Curja Cuolemasta?
Wanha wapisi enämmin Peljästy cowin peräti, Catu caikella tawalla Cuolemansa cutzumista, Sano sangen teräwästi, Wastaisi warsin äkisti: Ilman istun itexeni En minä tahdo mitään, Anon awun andajata Sitä Curja cuulustelen, Joka tackani tasaisen Olkapäille ojentaisi.