Susi ja Koira.
Koira lijaxi lihawa Kijldäwä coko korea, Susi suuri, nälkähinen, Laiha, Lamasa olewa, Tiellä yhten tuliwat Waelsiwat wastatusten. Ensin toistansa todella Teräwästi terwehtit: Sitte Susi surkeasti Cohta koiralda kysywi: Mistä täkän temmanumma Olet karwan kaunihimman? Mistä ruasta ruwennut Sinä ljenet lihomahan? Minä joka mjelestäni Olen Sua Suckelambi, Laskeun kowin lamahan Nännyn nälkähän peräti. Koira wastasi korea Sano suullansa Sudelle: Saatat sinäkin samati Ehtiä sinun etuas, Parahiten palwellesa Herroja henqes perästä. Susi tasen surkiasti Kysywi kyllä halulla: Cuinga olla cuuliainen Paljon palwella pitäwi. Koira cohta wastauxen Tämän andawi anotun: Että wartia wakainen Olisit owen ohessa; Että päiwällä peräti Yöllä cansa caiketickin, Caihtet kartanon hywästi Estät waaran warkahista. Tätä Susi suloisesti Curja cuunteli ilolla, Sekä sitttn siwiästi Koiralle cohta sanowi: Mixen minä mielelläni Tätä caickia tekisi? Totta palwelus parembi Ombi keino kewiämbi, Että asua alati Katon alla kaunihisti, Ruan syödä runsahimman Ilman waiwata ilolla, Cuin olla kulun nojasa Alla Taiwahan alati, Kärsiä kelpo wilua Parahia packasia, Lumi tuiskuja lujia Sakeoita satehia, Suulla tyvi tyheällä Cansa wahtan wailinaisen.
Koira cuhtu culkemahan Suden cansansa Catalan.
Coska käymähän käkesit Alottelit astumahan, Susi wielä wickelästi Konna Koiralle sanowi: Cuule Toweri totinen Ylimmäinen ystäwäni! Sinun kaulas karwatoina Paljahana paistajawi: Cuka carwat katkassunna? Mistä tullut tuommosexi? Koira esteli ensinnä Ajo walhexi asian; Mutta että edeskäsin Suureni Suden kysymys, Toden tunnusti totisen Näillä sanowi sanoilla: Että häijysti härisen Olen willitty wihainen, Nijn on kahlet kaulahani Annettu aika tawasta, Päiwä caudet kaunihisti Makeasti maataxeni; Mutta yöllä ylpiästi Olen wartia wakainen: Ehdon pääldä elatusta Sitte siihen kannetahan, Ruan caiken kaunihimman Jämeöitä jäännöxiä, Luita lujia peräti Cansa leiwän kappaleita, Mulle Herrat heittelewät Parahiten Palkolliset. Tule cansani Catala Ota waari onnestasi!
Susi wihdoin wijmmeisexi Sijhen wastasi wakainen: Koe Koira kätihisi Culje ilman kumppania: Olkohon onni Sinulla Hywät päiwät päätynehet: Mulla wapaus walittu Pyrkimättä pysyköhön. Waick' on wahtani monasti Suuret suoleni tyheät, Nijn en kanna kahlehia Kangioita kaulassani, Enqä ole onnellissa Sidottu Sinun tawallas.
13.
Meri Miehet.
Kerran mendyä Merelle Lainehille laiwan cansa, Meri mjehet melkiähän Tulit ilmahan isohon: Aallot alusta ajelit Uhkasit upottamahan: Miebet warasa wapisit Kowin pelkäsit peräti, Tulewansa tuonelahan, Weden wetelän läpihte. Mutta wäen wäkewästi Sitä suuresti sureissa, Tuuli tympeä tyweni Ilma angara asettu, Josta ilo joutumalla Wäen sekahan wetäy. Silloin hahden hallitzia Pulska Miehille puheli: Ei pidä pitkin surea Eikä iloita isosti; Sillä maja mailmassa Tämä waiwanen waellus, Ombi heicko hälywäinen Mutos ilon ja murehen. Coska onni oikasewi Kätensä kelpo hywästi. Silloin pitäwi surua Olla walmis ottamahan; Mutta tuldua murehen Wastoin käymisen käsihin, Olla toiwosa totisen Kelwoxesti kärsiwäisen.
14.
Murahinen jn Kärwänen.