Kerran muan Murahinen Sekä kärwänen kewiä, Rikeneltä riisteliwät Cahden kesken kamppaelit, Cumpi heistä cuulusampi Oli onnesta parempi.
Ensin kärwänen käkesi Tällä lailla lausumahan: Etpä taida ensinkänä Wetäyä werraxeni. Minä kirckohon kiwasti. Culjen tunnolla hywällä, Josa astun alttarille Lentelen paikat parahat: Menen hopusa howihin, Linnahan ilmi isohon, Cusa minä kuningahan Laskeun pää laelle: Waimo wäelle wäleen Näpperöille Neitosille, Annan suuta suckelasti Makeasti maiskuttelen: Empä minä ensinkänä Tehe työtä työlähästi, Mutta ruan runsahimman Ehdon pääldä elatuxen, Mulle onni oikasewi Andawi hywin alati. Warsingo sinä wagasti Taidat raka Talonpoika Näitä ehtiä etuja Olla nijstä osallinen?
Murahinen mutamilla Saatti wastata sanoilla: Sekä kirkossa kiwasti Että lijon Linnasakin, Sua warsin wainotahan Wihatahan wieckahasti. Kyllä sanot sakeasti Kerskajat kelpo hywästi, Että culjet kuningasten, Laskeut pää laelle, Suuta cansa suckelasti Antelet acka wäelle; Mutta coska koreasti Kesä cauden kempimällä Minä ehdin elatusta Walmistan talwen waroja, Sinun sijwota peräti Näen syöwäs syngiästi Talckunat nurkan takana Nijden päällä pärisewän. Ettei työtä ensinkänä Sulla ole otollista, Nijn olet typi tyheä Cansa caikesta kalusta: Eipä maaten markat tule Istuin iku hopeat. Sijtä pulskasti puhelet Kelwoxesti kerskaelet. Jota joutasit häwyllä Waiketa warsin wäleen. Kyllä kerkiät kesällä Puhumahan pulskiasti; Mutta talwen tarjottua Wilun ollessa wikewän Suljet Susi surkiasti Tukit turpposi äkisti, Coska joudut kohmelohon Tyhmä tyrmistyt wiluhun. Silloin minä mielelläni Ilman waarata isota, Matelen maan sisähän Hywän pesäni perille, Ruan ärehen äkeän Kesällä hywin kerätyn.
Ihmisen joka ilolla Ahkeroitzewi alati, Awuista aiwan jaloista Tahi tawoista hywistä, Caicki cahtowat hywäxi Arwosa aina pitäwät; Mutta jotka itsiänsä Keywät kerskaten hywäxi, Että sadansa etua Cuultaxensa cunniata, Kjelellänsä kijrehtiwät Astuwat alle häpiän.
15.
Matkamjehet ja Ryöwäri.
Miestä caxi caunihisti Tietä wakaista waelsit; Yxi Pelkuri peräti Toinen rohkia, rotewa. Näitä wastahan waelsi Cohden Ryöwäri cokewi, Joka tahto tawarata Puna rahoa pudisti, Uhkais murhalla uhea Tapon hastolla hakea.
Pelkuri hyppäs hywästi Paki mehtähan pakeni; Mutta rohkia rupesi Mjehen lailla mjeckahansa, Jonga pisti pikaisesti Rynttäs Ryöwärin sisähän, Että kaatu caiketickin Culki Cuoleman majohin. Cohta Pelkuri cokewi, Tasen paosta takaisin: Mjeli mjeckahan wetäy Raudan temmasi teräwän, Jolla pisti pikaisesti Jjnolla warsin isolla, Miestä ennen äkeästi Surkeasti surmattua, Sanowi cansa samalla lailla lasketteli: Minä costan cohdallensa Yrityxen ylppejmmän, Annan aiwotun pahimman Palkan pahan tekiälle.
Rohkia sitte siwiä Puhu pulska Pelkurille: Mahdoit äsken, äkeästi Samat sanoa sanasi, Että ijntoni ison Olis karkia kajonnut, Cuunnellessa kumppalini Sanat rohkiat sanowan, Waicka muutoin wapisewa Paha mehtähän pakenit. Nyt jo pistä pikaisesti Tunge tuppeben asehes, Kjeles cansa kijrehesti Sulkeo suusi sisähän: Kyllä näyttänyt kykysi Olet mjelest minulle; Kyllä Mesi mjehullinen Karhun caldainen peräti, Olet onnen ohjatesa Hywin käydesä kätehen; Mutta waarasa wapiset Jätät Jänexen tawalla.
16.