Gaubineau istui peräsalongissa ja pelasi lautapeliä pursserin kanssa. Vapaaehtoisten luutnantti istui myös pöydän ääressä ja katseli peliä. Gaubineau, jolla oli aina jano, joi väliin vieressänsä olevasta krogilasista, jota pahaa tapaa myös hänen vieraansakin suosivat ja jota näinä aikoina ahkerasti harjoitettiin meriväessä. Sen vallitsevan pahuuden on korkeampi sivistys, hienommat tavat ja parempi "ajan henki" nykyjään melkein kokonaan hävittänyt useampien kansallisuuksien sotalaivoista.
Päällikön salonki eli n.k. neuvottelusali oli yksinkertainen sekä huonekalujensa että muunkin puolesta. Neljä kappaletta mustaa, kiiltävää, 24-naulaista kanuunaa oli, kaksi kummankin puolisella laivan pituus-sivulla, arvokkaat koristukset sotalaivan päällikön kajuutassa. Kun rekatti oli varustettu sotaa varten eikä miksikään huvipurjehtijaksi, niin oli siinä kaikellainen ylöllinen komeus vältetty. Oikealla puolella oleva hytti oli päällikön makuuhuone ja samallainen vasemmalla puolella oli hänen kylpy ja pukuhuoneenansa, mutta ennen taistelua otettiin näiden hyttien seinät pois, samoinkuin neuvottelusalin ja tykkihuoneen välinen seinäkin, niin että ne tulivat yhdeksi huoneeksi.
"Te tahdotte, pursseri, minut kerrassaan räjäyttää, mutta se ei teille onnistu", lausui Gaubineau ja pudisteli nappeja leveässä kädessään, "Te pelaatte rohkeasti, mutta minä murran teidän sulkunne, pidätän teidät sitten pelistä ja voitan."
Gaubineaulla oli onni. Hän heitti sen heiton, jota juuri tarvitsikin. Gaubineau nauroi helotti ja oli parhaimmalla tuulella, Hän voitti pelin, tyhjensi krogilasinsa ja täytti uudelleen piippunsa.
"Minä olen tunnettu niinhyvin koti- kuin ulkomaillakin yhtä onnelliseksi kuin taitavaksikin laudan pelaajaksi", lausui kapteeni, "ja minä herätin vuonna 1786 suurta huomiota Marseillin klubissa, jossa sain vaatimuksen hyvin taitavalta laudanpelaajalta Markis de Trevorilta käydä hänen kanssansa pelaamaan viisikymmentä erää peräkkäin. Maksu oli 1,000 frankia pelistä. Minä hävesin kymmenen ja voitin neljäkymmentä ja sain siis 30,000 frankia. Minä heti valittiin klubin kunniajäseneksi. Ne voittamani 30,000 frankia lahjoitin hoitolaitoksen perustamiseksi merimiehille, joka teko tiettävästi herätti ranskalaisissa niin suurta ihastusta, että minua ei ainoastaan lähetystö tullut tervehtämään prefektin johdolla, joka antoi minulle Marseillin kunniaporvarin valtuuskirjan, vaan myös sittemmin laiva Ajaxille lähtiessäni siitä hotellista, jossa olin asunut, seurasivat minua haminaan melkein kaikki kaupungin asukkaat, joista kauneimmat, ylhäisimmät nuoret naiset kukittelivat minun tieni."
Vapaaehtoisten luutnantti siveli viiksiänsä, peittääksensä sitä epäilyksen hymyä, joka leikitteli hänen suunsa ympärillä; tämän hymyn huomattuaan pursseri vilkkaasti vakuutti kapteenin kertomuksen todeksi.
"Teidän pitää, pursseri, saada korvausta", lausui Gaubineau. "Siihen on teillä oikeus. Mitä on tekeillä?"
Viimeisen kysymyksen teki Gaubineau Lyellille, joka nyt astui salongiin.
"Purjehtija näkyy pohjoisesta päin", ilmoitti kadetti.
"Hyvä! Jos se on tanskalainen kauppalaiva, niin sanokaa vahtiupseerille, että hän menee sen luokse, ottaa sen saaliiksemme ja tutkii sen ohra- ja yrttisäkit, niinkuin Severin Norby muinoin teki lyybeckiläisille aluksille", vastasi Gaubineau, asetteli nappuloitansa uutta peliä varten ja sekoitti sitte itsellensä "kulauksen", joka oli yhtä punainen kuin aurinko ennen myrskyn puuskaa.