"Näkyvissä oleva laiva on luultavasti sotalaiva", lausui kadetti, "ja vahtiupseeri luulee, että se mahdollisesti voi olla kaapparilaiva Cort Adeler, jota olemme niin kau'an vainunneet."
Gaubineau ja hänen seuralaisensa kavahtivat kuin nuoli ylös paikoiltansa.
"Mitä sanotte?" huudahti Gaubineau. "Jos vahtiupseerin luulo on oikea, niin saa kaappari kokea miten Bellonan hampaat purevat, ja miekkani kärjellä liankin itselleni majurinvaltakirjan. Menkäämme, hyvät herrat, ylös kannelle."
Kun kapteeni tuli kannelle, oli purjehtija saapunut siksi näkyville, että selvästi voi eroittaa sen olevan sotalaivan. Gaubineau luki 15 kanuunansuuta sen oikealla puolella, siis sillä oli yhteensä 30 kanuunaa, jonka luvun hän tiesi Cort Adelerilla olevan. Kapteeni käski heti peittämään Bellonan tykistön siten, että jos laiva oli kaappari, se ei saisi huomata vihollisensa voimaa. Rekatin tykistön kanuunien suut sentähden hinattiin sisäpuolelle ja kanuunaluukut laskettiin alas. Samoin käytti Gaubineau myös toistakin juonta. Hän antoi nostaa tanskalaisen lipun ja viirin ja kohta näkikin suureksi iloksensa tanskalaisen lipun liehuvan muukalaisen laivan hankonenästä.
"Lyön vetoa koko suunnattoman suuren omaisuuteni, että tuo seikkailija on Kasper Wulfsen Cort Adelerineen", lausui Gaubineau ensimäiselle luutnantille, joka myös oli tullut kannelle. "Valmistakaa laiva kahakkaa varten. Tuuli kääntyy paremmin luoteesen ja me kuljemme suoraan ylös Bälttiä."
"Ai ai!" kuului vastaus märssimiehistössä.
"Mitä meteliä ja riitaa on teillä siellä märssissä, olkaa varoillanne, ett'ette saa rangaistukseksi tunnin kaitapurjeharjoitusta. Hiljaa miehet ja heti paikalla! Te tunnette vanhan Gaubineaun, että hänen kanssansa ei ole leikittelemistä. Se mies antaa yhtähyvin hyvälle miehelle lasin krogia kuin lörpöttelijälle — selkään."
Tuo väsymätön lörpöttelijä Gaubineau, jonka kuvittelu oli niin vilkas, että hän itsekin uskoi niitä kertomuksia, joita hän ympärillensä levitteli, antoi käskyjä, jotka todistivat yhtä paljon nerokkaisuutta kuin suurta kokemustakin virassaan. Vilkkaasti ja pirteästi kuin sisilisko oli hän tarkastanut rekatin aina pohjasta kanteen asti ja tullut vakuutetuksi, että hänen käskynsä olivat oikein käsitetyt ja toimitetut. Sill'aikaa hän puhutteli ystävällisesti väkeä, kehoitti heitä olemaan levolliset ja miehuulliset, sillä jos laiva todellakin olisi tuo peljättävä kaappari, niin: "lapseni", sanoi hän, "te saatte kyllin tekemistä, jos tahdotte voittaa ja verhota kolmikielisen lippumme kunnialla."
Bellonan omituinen päällikkö oli tuskin ehtinyt kiertää jokapaikkaa täkillä kuin hän jo käski miehistölle antamaan ylimääräisen annoksen krogia ja hovimestarinsa asettamaan punssimaljan pikarien kanssa peräkannelle. Kapteenin kasvoilla näkyi synkkä alakuloisuus. Nuo pienet, ennen niin elävät ja tirkistelevät silmät katselivat surullisesti ympärinsä ja hän huokasi raskaasti. Ei yksikään hänen upseereistaan ollut ennen nähnyt häntä niin surullisena ja alakuloisena. Näin pikainen muutos tuon iloisen miehen olemuksessa herätti suurta huomiota ja hänen vanha ystävänsä, pursseri, ei voinut olla kysymättä, jos kapteeni oli kipeä.
"Olen terve sekä ruumiin että sielun puolesta", vastasi Gaubineau ja pyyhki hikipisaroita paljaalta pääkalloltaan. "Mutta ainoastaan synkkä alakuloisuus valtasi yht'äkkiä minun. Aavistus sanoo minulle, että Jean Alexis Felix Gaubineau ennen iltaa on ainaiseksi lakannut juomasta krogia, kertomasta historioitansa ja komentamasta kauniimpia rekattejamme. Eikös, niin Hasselberg?"