Kreivi nykäytti hartioitaan ja imarteli pilkallisesti.
"Minä annan hänen nähdä kummituksia keskellä valoisaa päivää josta saan kiittää niitä silmänkääntäjä-keinoja, joita opin saksalaisilta silmänkääntäjiltä", vastasi hän nauraen. "Huomenna on meillä suuri kummituskohtaus ja olen miettinyt laatia niin, että hän saa nähdä itse — paholaisen."
"Laita sitte myös niin, että tämä ylimys vie hänet mukanansa poismennessään", sanoi Alfred K., joka oli erään laivalaiturin ylimyksen poika. "Se olisi sinulta pelkkä hyvätyö, josta Ruotsin kansa ja maa siunaisi sinua."
"Ja me laulaisimme yhteen ääneen: mene, mene niin kau'as kuin pippuri kasvaa, eläkä konsana palaa takaisin", lausui yksi tenhottarista, jolle typeryydelle muut taputtivat käsiänsä.
Hämärä oli tullut ja taivaan täyttävät, paksut lumipilvet tekivät ilman vieläkin pimeämmäksi.
Asuinhuoneen ulkopuolella, kasvot kiinnitettyinä ikkunaan, jonka verhot olivat vaan puoleksi lasketut, seisoi kaksi miestä, joilla oli leveät kauhtanat yllänsä ja niiden kaulukset nostetut pään ylitse. Kasvoilla oli niillä silkkiset puolinaamiot ja kädet miekkojen kahvoissa. Yksi miehistä oli keskikokoinen ja toinen pitkä, vankka ja ruumiikas kasvultaan.
"Sellainen kunniaton roisto", lausui pienempi mies. "Olen kuullut hänen jokaisen sanansa. Tuo on majesteetin rikos ja minä olisin valmis syöksemään sisään ja työntämään miekkani hänen sydämeensä."
"Taivaan tähden, ei mitään malttamattomuutta! Olettehan sen luvanneet minulle", kuiskasi hänen seuraajansa; "se vaan alentaisi teidän korkeata arvoanne ja herättäisi pilkkaa ja naurua."
"Tunnetteko te miestä?"
"Tunnen. Hän on puolalainen Gregorius Michailoffski ja petturi parasta lajia. Hän kävi luonani kuin olin lähettiläänä Warschaussa, ja koetti pettää minua, saadaksensa rahoja, ilmoittaen päässeensä erään salaliiton perille. Mutta hiljaa, he puhuvat taas!"