Vaikka minulle ilmoititte matkustavanne leiriin, olette te kumminkin tulleet Helsinkiin ja hyväntahtoisesti käyneet vakoilemaan minua. Nykyjään ei löydy tässä kaupungissa mitään, joka voisi hyödyttää luonnontutkijata, sellaista kuin te olette, ja minä en kau'emmin tahdo olla teidän tutkivien silmienne esineenä. Sentähden neuvon teitä niin kiireesti kuin mahdollista lähtemään täältä, sillä muussa tapauksessa saatte valita: joko tahdotte tulla venäläiseksi vangiksi eli luonnontutkijaksi Siperiaan. Totelkaa sentähden neuvoani ja matkustakaa niinpian kuin mahdollista.
Karin Jägerhorn.'
Amiraali kiirehti vertaamaan tätä kirjettä niiden kirjeiden kanssa, jotka van Suchtelen oli jättänyt hänelle.
"Käsiala on aivan sama, minä olen petetty", mumisi päällikkö.
"Mutta vastatkaa minulle suoraan, missä suhteissa te olette neiti
Jägerhornin kanssa?"
Ranck kertoi käynnistänsä Brahelinnassa ja niistä epäluuloista, joita hän neidestä oli saanut, kuin myös mitä hän muutoin oli onnistunut saamaan tietä neiden suhteista van Suchtelenin ja venäläisen ylipäällikön välillä.
"Hän on minun sukulaiseni ja sentähden luotin hänen sanoihinsa täydellisesti", mumisi amiraali. Kovaa sanoi hän:
"Ja Klingsporin joukko, eikö sekään ole vangittu? Tiedättekö, herrani, siitä mitään?"
"Eräs matkustavainen, joka eilen tuli pohjoisesta päin Helsinkiin ja asuu samassa paikassa kuin minäkin, kertoi sotajoukosta perki iloisia uutisia", vastasi Ranck. "Vihollinen on voitettu peräkkäin kahdessa tappelussa nimittäin Siikajoella ja Revolahdella. Edellisen voitti urhoollinen Adlercreutz ja jälkimäisen tuo miehuullinen, isänmaatansa rakastava savolaisen osaston päällikkö, evesti Cronstedt. Sotajoukko riemuiten marssii eteläänpäin. Jumala on ollut armollinen Suomen aseille."
"Jos tuo kaikki on totta, niin tulee häpeä ja kunniattomuus minun osakseni", huusi tuo vanha mies tuskissansa, niin että Ranckin kävi sääliksi tuota onnetointa.
"Ei vielä ole kaikki menetetty, vieläkin on mahdollista pelastaa Wiapori", lausui Ranck amiraalille, joka hieroen käsiänsä, rauhatonna käveli edestakasin lattialla. "Miehuutta ja uskallusta vaan, ja me voitamme."