Amiraali seisattui Ranckin eteen, tuijotti häneen ja melkein hullun katse näkyi hänen hermottomilla kasvoillansa.
"Pelastaa, miten voitte pelastaa, kuin jo kaikki on menetetty", huudahti hän. "Sanokaa minulle, herrani, ja minä kiitän ja siunaan teitä."
"Ei pidä kuluttaa silmänräpäystäkään, vaan pitää heti hyökätä valloittamaan takaisin ulkovarustukset", vastasi Ranck. "Päälinnoitus on vielä käsissämme ja se vallitsee kaikkia muitakin. Gustafsvärdin kanuunat ajavat kohta vihollisen takaisin. Miehuutta vaan ja kaikki tulee vielä korjatuksi."
"Mahdotonta", huudahti amiraali, "mahdotonta, herra, sillä vihollinen kostaisi Helsingin asukkaille ja surmaisi ne joukot, jotka kuuluivat luovutettujen linnoitusten väkeen. Siitä syntyisi hirveä verikylpy, jonka paljas ajatteleminen kauhistuttaa minua."
"Hän on pelkuri", mumisi Ranck, "kaikki on menetetty."
"Mutta yksi neuvo vielä on jälellä, joka paremmin voi auttaa", lausui amiraali, kääntyen Ranckiin. "Sopimuksessa on määrätty, että minulla on oikeus lähettää Ruotsiin kaksi sanansaattajaa. Hyvin sopii toivoa niiden ehtivän perille niin hyvään aikaan, että toivottu apu ehtii saapua tänne sopimuksessa määrättyyn aikaan. Täytyy koettaa kaikki, että tämä apu saataisiin hyvään aikaan. Tänään pitää jo sanansaattajien lähteä ja niiden toimeliaisuudesta ja nopeudesta riippuu koko Wiaporin pelastus."
Ranck hymyili. Kuten hukkuva tarttui tuo amiraali parka kiini korteen.
"Mutta huomatkaa ensiksi se, että venäläiset koettavat matkalla estää niiden sanansaattajien kulkemista", lausui hän, "ja vielä lisäksi, että tuohon määrättyyn aikaan ei jäiden tähden mikään laiva pääse satamaan. Siitä on vähän toivoa, vaan sopiihan sitäkin koettaa."
"Se on sekä koetettava että onnistuva", lausui amiraali melkein lapsellisella ilolla. "Minun on vaan löydettävänä kaksi miehuullista, viisasta ja kestävää miestä, joille voisin uskoa tämän tärkeän tehtävän, josta niin paljon riippuu. Mutta mistä löydän ne. Kun olen pettureilta ympäröittynä, pelkään ja epäilen kaikkia."
"Minä rupean yhdeksi sanansaattajaksi", sanoi Ranck. "Se on tosin vaikea tehtävä, vaan kun isänmaa tarvitsee, niin ei löydy mitään esteitä. Jos tahdotte luottaa minuun, niin koetan Jumalan avulla vastata luottamustanne."