Amiraali katsoi tarkasti Ranckin kasvoihin. Tuo tyyni muoto, nuo viisaat silmät, jotka vakaasti kohtasivat hänen silmäyksiään, olivat luotettavan näköiset ja iloisesti ojensi amiraali hänelle kätensä.
"Kiitän teitä, herrani", lausui hän, "mutta te olette outo minulle. Olen ottanut teidät vastaan ja keskustellut teidän kanssanne tärkeistä asioista, sentähden että haluan puhella muidenkin, kuin vaan ympärilläni olevien kanssa. Mutta minkä takauksen saan, ett'ette tekin petä minua?"
"Olenhan suomalainen, rakastanhan isänmaatani ja olenhan sotilas!" vastasi Ranck. "Ah, herra amiraali, Jumalan kiitos löytyy toki kylliksi kunniallisiakin miehiä, vaikka on laumassa kirjaviakin lampaita."
"Ja teillä ei ole mitään oman voiton tarkoitusta tarjoutumisessanne?" kysyi amiraali. "Voitteko vannoa Jumalan nimessä, joka kuulee ja näkee meidät?"
"Sen vannon", vastasi Ranck. "Ainoastaan kehoitettuna siltä toivolta, että voisin olla onnettomalla isänmaalleni joksikin hyödyksi, asetuin sotajoukon riveihin vapaaehtoisena. Kun kenraali Klercker lähetti minun sanansaattajana asiakirjain kanssa kuninkaan luokse, täytyi minun luopua paikastani urhoollisten porilaisten seassa ja siitä kunniasta, että olisin saanut olla osallisena heidän loistavissa taisteluissaan. Tultuani takaisin Tukholmasta Suomeen seisahduin tänne, nähdäkseni seuraukset muutamien henkilöiden salahankkeista. Tahdoin omin silmin tulla vakuutetuksi, kuinka pitkälle halpamielisyys ja omanvoitonpyyntö saa heitä vehkeilemään. Nyt olen jo nähnyt kylliksi ja sentähden toivon kau'as täältä."
"No niin, luotan teidän sanoihinne ja kertomuksiinne ja otan teidän yhdeksi Ruotsiin lähetettäväksi sanansaattajaksi", lausui amiraali. "Teidän kasvonne ovat luotettavan näköiset ja ehkä on yhtä edullinen ottaa teidän tarjouksenne kuin etsiä väestä siksi joku muu ja kumminkin tulla petetyksi."
"Jos ette rajattomasti luota rehellisyyteeni ja hyvään tahtooni, niin älkäämme enää puhuko ehdotuksestani", vastasi Ranck, joka tunsi itsensä loukatuksi amiraalin epäilelemisestä. "Mitä hyötyä olisi minulla teidän pettämisestä? Tiedän hyvin, ett'en ainoastaan pane henkeäni alttiiksi, vaan saan myös paljon kärsimyksiä ja puutteita. Olen juuri saanut kokea, mitä sanansaattaja matkalla saa kärsiä, enkä kadehti sitä keneltäkään."
"Vielä kerran uudistan kiitokseni ja otan mielelläni tarjouksenne", vastasi amiraali. "Mutta minulla on vielä yksi kysymys teille. Miksi tulitte käymään luonani?"
"Tuodakseni teille kuninkaan tervehdyksen ja kertoakseni, mitä hän minulle erotessa lausui", vastasi Ranck. "Tervehtäkää asekumppaliani", sanoi hän, "noita urhoollisia suomalaisia, että kohta saavun jakamaan heidän kanssansa kärsimyksiä ja kunniaa. Minä toivon, että tämä tervehdys kuninkaaltanne voisi vahvistaa toivoanne pikaisesta avusta ja siinä tapauksessa Wiapori vielä jonkun aikaa voisi tehdä vastarintaa."
"Te tulitte liika myöhään", mumisi amiraali. "He voittivat tuossa katalassa vehkeilyssä. Hävittömästi olen tullut petetyksi. Mutta mitä tietä ai'otte matkustaa Ruotsiin, pohjoista vai eteläistä?"