"Ja nyt sallinette anteeksi, että olen viivyttänyt matkaanne", sanoi englantilainen kohteliaasti; "mutta totta puhuen, epäilen minä vähän teidän ruotsalaisten tahtovan rikkoa satamasulkua Suomen ja Ruotsin rannoilla. Pari viikkoa sitten olin Mirandan kanssa Tukholmassa viemässä valtiollisia kirjeitä meidän ministerillemme Ruotsini hovissa. Teidän puolueettomuus määritystenne mukaan minä en laivallani saanut mennä edemmäksi kuin Vaksholmaan, josta muuan teidän sotalaivoista vei minut Tukholmaan. Siellä tapasin moniaita teidän kansalaisianne jotka sanoivat suoraan aikovansa ruveta sulunsärkijöiksi, sillä suomalaiset muka ovat ruotsalaisten veljiä joita kaikin tavoin tulisi auttaa."
"Kaunis aikomus, myöntäkää se, sir", vastasi katteini Milenius kilistäen upseerin kanssa.
"Niinpä kyllä, joll'eivät oma hyöty ja voiton pyynti olisi sen päävaikuttimet. Mutta nyt hyvästi ja onnellista matkaa. Minä toivon, että me vielä monta kertaa tapaamme toisemme, jos ei muun, niin sen huvin vuoksi, että saisin maistaa teidän oivallista vanhaa sherryänne."
"Jota minä annan viedä tusinan verran pulloja teidän veneesenne, ell'ette sitä pahaksenne pane."
"Enpä suinkaan ja kun kuulen teidän laivanne olevan kotoisin Geflestä, minne minä huomispäivänä menen, niin jos haluatte jollekulle siellä jotain tietoa antaa, otan ruvetakseni postinkulettajaksi."
"Siitä kiitän teitä sulimmasti ja lähetän siis pari riviä laivani reitaajalle tukkukauppias Wulffille Geflessä."
Katteini otti paperin ja kirjoitti kiireesti seuraavat rivit:
"Herra tukkukauppias!
Laivalla on kaikki hyvin. Ahvenanmeren suussa pysähytti Miranda-niminen Englannin sotalaiva, katteini Hall meidän Salaman. Me joimme toistemme onneksi sitä oivaa vanhaa sherryä, jota annoitte minulle mukaan matkavirkistykseksi. Ensi yönä toivon vanhan kuun antavan minulle hyvää apua ja jos Jumala suo, toivon huomenna saada tehdä tuttavuutta herra Ivana Budukovan kanssa. Tuhansia terveisiä Mimmille! Katteini Hall on oikea kunnon mies ja ansaitsee teidän luonanne hyvän aterian.
Nöyrimmästi