Kaarle Milenius."
Hyvin suljettuna katosi tämä kirje, pikaisesti Mirandan päällikön taskuun. Eromalja juotiin, astuttiin kannelle ja katteini Hall sanoi jäähyväiset. Mirandan vene lykkäsi irti laivan sivulta. Salama lähti täyttä vauhtia entiseen suuntaansa. Pian nähtiin Mirandankin purjeitten paisuvan ja laivat erkanivat toisistaan lumiryöpyssä.
"Mitä suuntaa käskette nyt, katteini?" kysyi vanha luotsi.
"Matalakarin majakalle; tänä yönä mennään Ahvenanmaan saaristoon."
"Vallan hyvä, katteini." Ja luotsi kääntyi perämiehen puoleen, huutaen: "suunta itä-kaakkoon!"
Salama muutti suuntaa; joku minuutti myöhemmin ilmoitti peräänpitäjä: "suunta kompassin mukaan itä-kaakkonen."
Katteini ja luotsi puristivat toistensa kättä. Salama kiiti aiottua vaarallista suuntaansa.
NELJÄS LUKU.
Ollut linnoitus on olemattomissa. — "Filistealaiset ovat niskoillasi, Simson!" — Tyhjä laivan runko on ryöstämisen vaarassa yhtä paljon kuin sekin, jonka lastiruumassa on kiellettyä tavaraa.
Mitä luotsi ilman muutoksesta oli ennustanut, kävi toteen. Vähää ennen auringonlaskua tuli tyven, minkä vasta kello 9 lopetti heikko lounaistuuli. Salama oli jo silloin onnellisesti päässyt Föglön saaristoon ja oli nyt kolmea peninkulmaa leveässä n.s. Kihtissä, missä sillä oli verrattain avarampi vesi. Aurinko nousi kello 3 ja 55 minuuttia. Siksi pitäisi ennättää salmeen Korpon ja Nauvon pitäjäin välillä. Vasta sitte kun tultiin Kihtiin, meni katteini hakemaan hyvin tarpeellista lepoa. Mutta vanha Nord seisoi järkähtämättä komentosillalla, kääri yön tullessa paksun pörhökankaisen takkinsa tarkemmin ympärilleen, nojasi selkänsä lavankaltaista aitausta vastaan ja katseli terävin silmin merta.