Salama kiiti kuin hauki vedessä. Keulaveden kohina kuului yön tyvennessä kuin jyrkkää kiveä myöten putoava koski. Tähystelijöitä oli asetettu kannelle ja mastoihin. "Pitäkää tarkka vaari, pojat", oli katteini sanonut, ja niin tehtiinkin. Miehet tiesivät matkan tarkoituksen ja mitä oli pelättävänä. Winner, katteinin ensimäinen apulainen, oli kannella vartijana. Joka puolitunti kävi hän tarkastamassa toisia vartijoita. Yökiikari silmän edessä tarkkasi hän ehtimiseen taivaan rantaa. Laivan yövartija on melkein aina kiihkeän levoton, mutta etenkin silloin kun ollaan sellaisilla asioilla kuin nyt Salama. Mutta se tuottaa tavallansa huviakin. Vartijain esimies tuntee olevansa suuresti vastuunalainen. Hänelle on uskottu luottamustoimi ja älykäs mies, jolla on velvollisuuden tunnetta, tuntee tämän hyvin ja menettelee sen mukaisesti.
Salaman suunta käy Airiston aukolle. Katteini ja luotsi seisoivat rinnatusten, kaikki miehet ovat kannella. Suurinta tarkkuutta vaaditaan perän pitämisessä, sillä saaria, luotoja ja karia ilmestyy kaikilta puolin. Ranta on eriskummallisimpia, mitä nähdä saattaa. Toisinaan tullaan kapeaan salmeen, harmaiden kasvittomain karien välissä, missä laiva koukerteleiksen, totellen peräsimensä pienintäkin liikutusta; toisinaan taas kiidetään sinistä vehreärantaista, umpinaisen näköistä vettä niin että luulisi järvellä purjehtivansa. Ilmestyy taas Pohjolan rantamaan luonne kaikessa kolkkoudessaan ja kuuluu meren loiske salakaria vastaan. Luotsin silmät ovat terävät kuin jahtihaukan; ei se enään näytä ukolta, joka käyskelee komentosillalla, vaan pikemmin rivakalta nuorukaiselta? Hänen liikkeensä osottavat sitä mielen jännitystä, minkä hän tuntee. Eikä olekaan lapsen asia luotsata laivaa näissä vesissä. Aivan yhtä vaikea on perän pitäminen. Peränpitäjä ja luotsi ovat ihan kuin sama sielu ja sama ruumis. Kun luotsi huutaa: oikealle, vasemmalle; hiukan oikealle, tiukasti vasemmalle j.n.e., silloin toistaa perämies silmänräpäyksessä hänen sanansa ja yhtä nopeasti täyttää hän käskyn. Silmin seuraa hän luotsin oikeaa kättä, mikä joko kohoo taikka laskee, viittaa oikealle tai vasemmalle sen mukaan kuin hän tahtoo laivalle suunnan. Jos kiertopyörää hiukankin väärin hoidetaan taikka luotsin antamaa merkkiä väärin ymmärretään, ajautuu laiva joko matalikolle tai kalliota vastaan, taikka törmää kovaa vauhtia salakarille ja kaikki on hukassa.
Salama on ennättänyt sivutse Suomen eteläisen niemen, Hankoniemen. Muuan suuri höyrylaiva on nähty. Tosin se vielä on kaukana, mutta Salaman katteini aavistaa sen olevan jonkun niistä Englannin tai Ranskan sotalaivoista, jotka vartioivat Helsingin satamaa: Hän käskee lisäämään tulta höyrykattilain alle. Höyryhevoset päristelevät, puistelevat harjaansa ja enentävät vauhtinsa hurjaksi lennoksi. Ei aikojakaan, kun jo näkyvät Wiaporin harmaakiviset muurit ja hurraa, kulkuväylä Helsinkiin on auki. Salama lentää sitä kohti, mutta satamata vartioiva laiva lähestyy yhä sekin. Ruotsin lippu liehuu Salaman etumastossa. Venäläinen vartijaväki Wiaporissa kurkistelee kanuunareijistä ja huutaa hurraa rohkealle uhkapurjehtijalle:
Se höyrylaiva, mikä nähtiin vähää ulompana merellä, oli englantilainen höyrykorvetti Dragon, katteini Seymour. Sekin huomasi uhkapurjehtijan ja suuntasi sekin satamaa kohti, käyttäen korkeinta höyrypainetta ja raskauttaa venttiilinsä, toivoen saavuttavansa sen, joka ei näkynyt pelkäävän Albionin lippua; estääksensä sen aikeestansa. Mutta se ei onnistunut, sillä Salama oli siksi paljon edellä. Seymour upseerineen ja miehineen kirosivat harmista ja ensimäinen luutnantti herra Troudbrigde, urhoollinen, vankka ja jäykkämielinen mies, vannoi kalliin valan, että "kun hiiri kerran oli satimessa, ei hän siitä niinkään helposti laske sitä irti", tahi toisin sanoen, että tämä rohkea uhkapurjehtija kyllä saisi jäädä Helsingin satamaan, jonne Salama nyt onnellisesti ankkuroitsi, rannalle kokoontuneitten venäläisten ja suomalaisten tuhatkertaisten riemuhuutojen kaikuessa.
Silloin kurotti katteini kätensä luotsille.
"Te olette oivallisesti täyttänyt vaikean tehtävänne ja suorittaneet mitä lupasitte. Te olette aivan yhtä maltillinen ja luotettava kun rehellinenkin mies. Parhaat kiitokset toimestanne. Teidän on ansio ja kunnia siitä, että Salama nyt on tässä ankkuroittuna."
Nyt oli luotsin vuoro punastua mielihyvästä.
"Pannaan se ansio ja kunnia suoraan puoliksi", vastasi Pekka Nord. "Teidän kuntonne, uljuutenne ja rohkeutenne saivat minut uskaltamaan sen minkä tein. Nyt, katteini, tarvitsen minä hyvän aterian ja hyvää unta, sillä minä kaipaan molempia."
"Varastojen hoitaja!"
"Herra katteini!"