Katteini sulki kirjeen ja antoi sen Cutlerille. He joivat vielä lasillisen ja erosivat, mutta sitä ennen pyysi luutnantti sanomaan nöyrimmän tervehdyksensä Elviiralle.
Kun englantilaisen vene laski laivan kupeelta, ryntäsi Salaman katteini komentosillalle.
"Laiva kulkuun, täysi vauhti ja lämmintä pannujen alle", käski hän.
Kymmentä minuutia myöhemmin oli höyrylaiva Vähämaan ja Teron välisessä salmessa ja Mirandaa ei enään näkynyt.
Yrjö Evert oli taas muuttunut kauniista naisesta nuoreksi merimieheksi. Katteini tapasi hänet pitämässä peräsintä.
"Sinä teit tehtäväsi vallan hyvästi, Yrjöseni", sanoi hän hänelle.
"Mutta minua hävetti julmasti olla hamepuvussa."
"Et sinä sittekään mikään akka ole, sen olen jo sinusta huomannut, ja se olkoon lohdutukseksesi, poikaseni."
Yrjö punastui tuntuvasti. Tuo oli ensimäinen katteininsa antama kiitossana ja sen pani nuorukainen mieleensä.
Mitään esteitä kohtaamatta pääsi Salama Turun saaristosta ja Helsingin sivutse läpi muistorikkaan Ruotsinsalmen, joka on vähän idenpänä.