Tämän paperin antoi hän katteinille.
"Tässä nyt se todiste, minkä tahdoitte", sanoi hän. "Liittolaisemme ranskalaiset pitävät rannan sulettuna Lovisasta Riigaan asti, mutta katteini Hall sanoi, että me muutaman päivän kuluttua siirrymme heidän sijaansa. Ainakaan ei muuta tarvittane kuin näyttää tämä paperi, niin esteettömästi pääsette maalle."
Katteini uudisti kiitoksensa.
"Teidän hyvyyttänne soisin vieläkin saada vaivata", lausui hän. "Pyydän näette vielä sitä, että kun tulette Gefleen, antaisitte minulta kirjeen Elviiran isälle. Siinä annan hänelle tietoja tyttärensä terveyden tilasta ja siitä erinomaisesta kohteliaisuudesta, jota osotitte hänelle, kun niin tehokkaasti autoitte hänen matkaansa. Suvaitsetteko vielä tämän?"
"Oikein mielihyvällä", vastasi luutnantti, tyhjentäen lasinsa pohjaan. "Siitähän minulle tulee uusi aihe pitkittää tuttavuutta reitaajanne kanssa. Onko hän todellakin niin rikas kuin hoetaan?"
"Hän on miljoonani omistaja."
"Ja hänellä on ainoastaan kaksi lasta?" "Ei muuta kuin kaksi tytärtä, jotka kerran tasaavat isänsä perinnön."
Pelkästä hajamielisyydestä täytti luutnantti vieläkin lasinsa. Tämä päivä oli hänelle ollut oikea onnenpäivä. Sekä isä että tytär jäivät hänelle suureen kiitollisuuden velkaan. Hän jo tuumaili rupeisiko asumaan Englannissa vai Ruotsissa. Sillä aikaa kirjoitti katteini.
"Herra tukkukauppias!
Ihan aavistamatta jouduin minä ja Salama suoraan suden suuhun, se on Miranda-laivan näkyviin, joka oli ankkuroittuna Kultakruunun aukolla. Minulle lensi onnellinen aatos päähäni, kun muistin, mitä teidän tyttärenne minulle kertoivat Mirandan ensimäisen luutnantin ihastuksesta Elviira-neitiin. Yrjö Evert on täällä ollut Elviiran sijaisena. Hän matkustaa merikylvyille Lovisaan ja herra Cutler oli niin hyvä ja antoi suosituskirjan, jonka avulla toivon Salaman helposti pääsevän Lovisaan. Pitää olla rohkea ja nerokas menestyäksensä tämän tapaisessa toimessa."