"Ettekö ole sairastanut?" kysyi hän vielä.
"En eläissäni, sen verran kuin itse muistan", vastasi Elviira vielä enemmin kummastellen. "Mutta sanokaa, herra, minkä vuoksi minulta tällaista kyselette?"
"Yksi kysymys vielä, sitte olen aivan vaiti", vastasi onneton luutnantti. "Sanokaa, neiti, laulatteko englantilaista laulua Jeanot ja Jeannetta?"
Elviiran mielestä olivat luutnantti Cutler ja hänen kysymyksensä niin lystilliset, että hän ratkesi helisevään nauruun.
"Vastatkaa, sitä pyydän, sillä siitä riippuu elämäni onni", lausui Cutler, kiukusta halkeamaisillaan.
"Olkoon sitte tiedoksenne, etten milloinkaan ole laulanut mainitsemaanne laulua enkä sitä edes tunnekaan", vastasi tyttö, yhä enemmän kummastellen Cutlerin käytöstä, "mutta sanonettehan toki miksikä minulta tämmöisiä tiedustelette?"
"Erään salaperäisen asian tähden", vastasi Cutler irvinnällä, jonka piti olla naurua; "en muuta kuin huvikseni. Hyvästi, neiti, tämän kirjeen antanette isällenne."
Cutler kurotti kirjeen Elviiralle, kumarsi ja ryntäsi ulos. Hän luuli tulevansa hulluksi. Salaman katteini oli julmasti pettänyt hänet; hän huomasi olleensa juonittelun esineenä ja Salama olikin sulunsärkijä, jonka katteini viekkaasti oli käyttänyt hyväkseen hänen herkkäuskoisuuttaan ja lemmenkiihkoaan. Kenen kättä hän oli Salamalla suudellut? Kaiketikin hansikoittua miehen kättä. Jos hänen vihamiehensä, häijynsisuinen pursuri Jones saisi tuon tietää, olisi hänen arvonsa laivalla aivan hukassa. Cutler vannoi kalliin valan pitää Salaman katteinia tuoreessa muistossa. Hän meni laivaansa ja sinä päivänä sai väki kärsiä luutnanttinsa mielipahasta. Koko päivä äkseerattiin purjeilla ja kanuunilla, kivääreillä ja käsiaseilla; se päivä oli kuumempi kuin Mirandan väellä pitkään aikaan oli ollut.
Cutlerin suureksi iloksi määrättiin korvetti lisävartijaksi Venäjän ja Suomen itärannalle. Isiksen päälliköltä sai hän tietää, miten Salama oli päässyt Lovisaan ja että se oli onnistunut ainoastaan Cutlerin lupakirjaan avulla. Nyt oli vihamiehensä suljettu Lovisan satamaan ja Cutler valvoi lohikäärmen tavalla ett'ei saalis pääsisi hänen käsistään. Kärsimäänsä pilkkaa ei mikään muu voisi palkita kuin loistava kosto. Ei hän sydämessänsä enää ajatellutkaan Elviiraa. Katteini Hall tiesi, miten Cutleria oli puijattu ja hymyili nähdessään hänen yltynyttä virka-intoaan ja valppautta; pursuri Jones arveli yöt päivät mitä lienee tapahtunut ystävällensä Cutler'ille. Hän paloi uteliaisuudesta ja päätti lujasti saada tästä salaisuudesta tiedon.
Patruuna Wulffin mielestä taas oli katteinin käytöstapa niin nerokas ja oivallinen, että hän päätti lyhentää hänen koetusaikansa sekä jo syksyllä antaa hänen ja Mimmin viettää häitä. "Oivallinen, nerokas, rohkea ja toimellinen mies, tuo Milenius", huudahti hän useammat kerrat, sittekuin oli lukenut Elviiran antaman kirjeen. "Hm, paremmin en itsekään olisi osannut tehdä." Tyttärensä moniin kysymyksiin Cutlerin kummallisesta käytöksestä patruuna vastasi makealla naurulla taikka sanoen, ettei hän tietänyt mitään, pyytäen häntä odottamaan Salaman tuloa, jolloin Milenius itse varmaan antaisi hänelle parhaimmat tiedot.