Pekka Nord oli tuskin saanut tuon sanoneeksi kun suuri höyrylaiva Uuranasaaren etelänokasta ilmestyi kulkuväylään. Samaan aikaan nähtiin toinen höyrylaiva tulevan Koiviston salmesta ja; pyrkivän pohjoista suuntaa suoraan satamaa kohden. Katteini nosti kiikarin silmälleen, katseli tarkoin noita kahta laivaa ja sanoi sitte luotsille kylmäverisesti ja tyynesti.
"Ne ovat molemmat vihollisemme Miranda ja Dragon. Nyt saamme panna parastamme hengen ja laivan pelastamiseksi."
"Vai niin, minä luulin niitten olevan kaukana Suomenlahdella", vastasi luotsi ja rupesi sitte tähystelemään näkyalaa kaikilta puolin.
Vasemmalla puolella oli Viipurin ranta ja satamasta läheni Miranda täydellä höyryllä ja purjeet auki. Oikealla oli saaristo, sen lukemattomat saaret, luodot ja siltä puolelta tuli Dragon. Pekka Nord muutti tyynimielisenä tupakkamällinsä oikeasta poskesta vasempaan ja sanoi sitte katteinille:
"Mahdollisimman suuri höyrypaine, raskauttakaa venttiilit, kaikki purjeet leveälle, parhaimmat miehet peräsintä pitämään. Minä kiipeen etumastoon, josta johdan luotsausta. Te, katteini, komentosillalle johtamaan laivan liikkeitä ja peränpitäjälle kertoomaan minun käskyjäni — minä vien laivan saaristoon."
"Oikein sanotte, muulla tavoin emme pääse pulasta", vastasi katteini. "Miranda estää meitä pääsemästä satamaan ja Dragon kääntymästä takaisin; meidän täytyy mennä saaristoon."
Pekka Nord nousi nopeasti mastoon, missä istui suuren mustan linnun muotoisena. Kaikki purjeet jotka saattoivat olla avuksi avattiin. Tuokion kuluttua pisti koneenkäyttäjä päänsä koneluukusta ja huusi katteinille:
"Kymmenen astetta yli korkeimman höyrypaineen."
"Lisää 30:een asteesen", käski katteini. "Carlsund antaa aina lahjaksi jonkun tusinan hevosvoimia yli sen, minkä sopimus säätää. Lämmittäkää lisää!"
"Se tehdään."