Vihdoin saavuttiin ruhtinattaren asunnolle.
"Varjelkoon ja suojelkoon teitä Jumala", sanoi hän katteinille. "Minulla ei ole teille muuta annettava kuin sydämeni koko kiitollisuus. Tuskalla levottomuudella ja toivollakin odotan tietoja teiltä ja teistä."
"Niitä saattekin; niin pian kuin vain saan ruhtinaan pelastetuksi, saatte siitä tiedon. Nyt jääkää hyvästi!"
Hän kiiruhti pois ja pääsi ilman vaikeuksia laivaansa. Salonkiin tultuansa jatkoi hän kirjettään Mimmille, sulki sen ja sanoi itseksensä:
"Onnistukoon minulle tehdä hyvä työ, saada vapautetuksi kovaonninen ruhtinas ja saattaa hänet oivallisen puolisonsa luokse. Itse olen niin monella ihmeellisellä tavalla saanut kokea Jumalan apua, että velvollisuuteni on auttaa toisia apua tarvitsevia."
Sydänyön aikana oli myrsky yltynyt hurjimmilleen; aamulla oli sen raivo masentunut. Samalla oli höyrylaiva varuillaan, ja kun ensimäinen auringon säde pilkisti idän pilvistä, höyrysi laiva pois satamasta. Suotuisissa oloissa olisi sen 8 tai 9 tunnin kuluttua pitänyt saapua Viipuriin, jonne Lovisasta oli noin 15 penikulman matka.
Väljemmille vesille päästyä nostettiin Salamaan vauhdin lisäämiseksi muutamia purjeita, mutta pysyttiin mahdollisimman lähellä rantaa. Pian tuli näkyviin Haminan kaupunki, jossa on rappiolle joutunut linnoitus; samoin Suursaari, missä enimmästi asuu luotseja ja kalastajia. Sen luona oli v. 1788 merkillinen meritappelu ruotsalaisten ja venäläisten välillä.
Sydänpäivän aikoina alkoi aurinko näkyä myrskyn repimistä pilvistä. Vieläkin lainehtii meri valtavasti, mutta kova itäinen tuuli on kääntynyt vahvaksi lounaiseksi. Näkyviin tulee Viipurin saaristo, jossa ovat suuret Piispansaari, Torsaari ja Koiviston saaret Muutama tunti vielä, jopa alkaa näkyä Uuraan- ja Ravansaari, jotka suojelevat Viipurin avaraa satamaa. Hurraa, ponnistelkaa ja puhkukaa höyryhevot, silloin pääsee Salama Viipurin linnoituksen suojaan, jonka kanuunilla varustetut muurit ovat ihan meren rannalla.
Katteini hieroo hyvillä mielin käsiänsä, tyytyväisenä pistää luotsi suuhunsa uuden tupakkamällin kirkkaasta messinkirasiastansa. Pian on kaikki pelko ja vaara vältetty; parin tunnin kuluttua ollaan turvassa.
"Kuten arvelen, niin kävi; vihollisemme ovat ajaantuneet merelle tai saaristossa hakeneet satamaa", sanoi luotsi, "tälläkin erällä petimme heidät kelpotavalla."