Salama kiiti saaristoon, missä lukemattomia saaria, luotoja ja karia oli kaikkialla ja kaikilla puolin. Näytti niin sokkeloiselta, ettei siinä luullut kulkuväylää olevankaan eikä kenenkään sieltä osaavan ulos. Vielä lainehtiva meri ja aallot pauhasivat ruskeakivisiä rantoja ja vedenalaisia salakaria vastaan, joitten osotteena oli vaahtoava vedenpinta. Hyrsky nousi rannalla kasvavien puitten latvaan asti. Parvittain kalalokkia lensi kirkuen ympäri. Laiva pujahteli niin lähellä kareja, että rohkeimmatkin miehet ehdottomasti ummistelivat silmänsä, mutta luotsin ilmeinen jäykkyys rohkaisi katteinia, joka tähän asti ei ollut mokomaa retkeä yritellyt. Myötänsä; kuului Pekka Nordin huuto: "Oikealle" tai "vasemmalle." Miranda pääsi Salamaa yhä lähemmäksi. Höyrypaineen lisääminen olisi saanut pannut räjähtämään. Paino lastiruumassa oli parhaimmin tavoin sovitettu keskelle ja se oli lisännyt vauhtia puolen solmun väliä.
Silloin nähtiin luotsin ensimäisen kerran vaalenevan. Mitä hän oli nähnyt? Dragonin, joka tuli vastaan keulapuolesta ihan kohtisuoraan. Se oli mennyt erään kapean salmen lävitse ja esti nyt Salamaa pääsemästä edemmäksi. Uhkapurjehtija oli hukassa. Pekka Nordin silmät leimuivat ja jyrisevällä äänellä huusi hän:
"Peräsin vasemalle, tiukimmasti vasemmalle, tulisesti! Vallan niin se on oikein. Ei tuumaakaan ylemmäksi; vauhti kiukkuisin, minkä voimme saada; haljetkoot vaikka pannut, meidän täytyy päästä väistymään, sen minä sanon."
Katteini toisti luotsin käskyt. Silmänräpäyksessä väistyi Salama ja pujahti purjein höyryin kapeaan merisolaan kulkuväylän vasemmalle puolelle. Dragonista vastaiseen suuntaan. Salaman höyrypannut puhkuivat raivoisasti ja hurjana lensi laiva eteenpäin. Saaret, luodot ja karit pyörivät katselijan silmissä. Vieläkin korotti luotsi äänensä:
"Olkaa varuillamme miehet kannella, ja pitäkää kiinni, sillä nyt koetellaan Salaman kestävyyttä. Sillä on vedenpitävät vararuumat ja Ruotsin rautaa kupeissansa. Katteini, minä ajan yli tuon matalikon, joka sulkee meiltä tien. Siinä on kahdeksan jalkaa vettä ja Salama makaa keulassa yhdeksän jalkaa. Niin nytpä koetellaan Ruotsin rautaa."
Kaikki miehet kannella loivat katseensa eteenpäin. He vaalenivat. Valkeavahtoinen matalikko tai salakari näkyi suoraan edessä vain muutaman sadan sylen päässä laivasta ja ihan sitä kohti kiiti nyt Salama. Meri ajaa suoraan sinne päin ja heittää laivaa kahdenkertaisella voimalla. Se lentää oikein hirvittävää vauhtia. Ratkaiseva hetki on tullut. Jättiläisaallon harjalla viskautuu Salama yli tyrskyn. Vauhti on niin väkevä, aaltojen kuohu, koneen rätinä niin huumaava, ettei huomatakaan laivan emäpuun koskevan karia, tuntuu vain, että laiva ikäänkuin horjahtaa ja vavahtaa. Matalikon yli on onnellisesti päästy ja nyt ollaan puhtaassa vedessä. Luotsi oli nerokkaasti laskenut kaikki ja nyt hän hymyili anteeksiannettavasta ylvästelystä. Dragonin on kääntyminen takaisin sama tietä kuin tulikin, se ei rohkene seurata Salaman jälkiä. Itse Froubrigde ei voi, olla ihmettelemättä uhkapurjehtijan rohkeutta. Hän jupisi: hyvin tehty, all right, mutta sen täytyy upota.
Froubrigde ei tietänyt, miten oivakuntoista Ruotsin rauta on ja kuinka verraton laivanrakentaja Carlsund. Katteini; käski peilata pumppuja; Willner ilmoittaa, ettei vettä ole pisaraakaan enempää kuin ennen. Salama on ihan eheä, vaikka puoli sen irtoanturasta jäi karille.
Kun Salama pääsi väljempään veteen, käski luotsi vähän muuttaa suuntaa, niin että se teki kolme neljännestä ympyrän kaaresta ja ajoi laivan Piispasaaren ja Torsaaren väliseen salmeen. Siitä päästyä suunnattiin koilliseen ja pohjoiskoilliseen. Tuo yhtä nerokas kuin taitava johto saaristossa ajoi laivan suoraan kohti Viipurin satamaa ja saaristo jäi tykkänään sen taakse.
Nyt astui luotsi alas etumastosta ja meni katteinin luokse komentosillalle. Miehet katsoivat hetken ajan terävästi toisiansa, sitten yhtyivät heidän kätensä rehelliseen kädenlyöntiin.
"Hyvin tehty, luotsi!"